Kulttuurikaupungiksi halajava Oulu ei saa sulkia hattuunsa, kun kaupunkilaisten historiaa myydään Ylöjärvellä vanhojen hirsilautojen muodossa (Kaleva 11.12.)
Kaikki kunnia Pentti Koivuselle, joka ymmärsi niiden arvon, eikä antanut niiden tuhoutua! Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun Oulua on hukattu.
Kaleva uutisoi kesäkuussa 2013 Otto Karhin puistosta löytyneistä kavio- ja kärryurista. Löydöstä innostuttiin niin, että urat voitaisiin valaa Arinan uuden kahvilan lattiaan lasin alle. Seuraavan päivän Kalevassa kuitenkin uutisoitiin, ettei jälkiä säilytetä.
Kalevassa 2009 oli juttu, mitä kaikkea kaupungin alta on kaivauksissa vuosien varrella löytynyt. Samaisessa jutussa kerrottiin, että 2000-luvun löydöistä suurin osa on Oulun yliopiston arkeologian laboratorion varastossa.
Olisikohan ne nyt tutkittu ja lajiteltu? Olisi korkea aika laittaa ne pysyvästi näytteille Pohjois-Pohjanmaan museoon.
Missä ovat vuonna 2002 tuomiokirkon kaivauksissa löydetyt barokkiuunin kaakelikoristeen kasvoaihe 1600-luvulta, vanhat kolikot ja ruukkujen palaset? Entäs vuonna 2003 kaupungintalon ympäristöstä löydetyt avaimet, sahanterät, pillerirasia, kolikot, liitupiiput ja kynttiläkruunun mansetti? Lyseon pihalta löytyi vuonna 2007 hopeasepän tekemä hopealusikka. Missähän sekin on?
Kulttuuriperinnön vaalimisen luulisi kuuluvan Oulun strategiaan. Kulttuurikaupungiksi haluavalle olisi tässä asiassa työsarkaa. Nyt hihat heilumaan ja Ainolan museoon näyttelyä pystyttämään!
Raija Huhtiniemi
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.