Oulussa on turha vähätellä Nuottasaaren tehdasalueen aiheuttamaa hajuongelmaa. Kun sää- ja tuuliolot käyvät kohdalleen, tuhansien ihmisten asuinalueen ylle laskeutuu silmiin ja hengitykseen käyvä, ilman näkyvyyttä samentava katku. On mahdotonta väittää, ettei se muka vaikuttaisi viihtyvyyteen ja mielikuvaan kaupungista.
Ongelma ei onneksi ole jatkuva, mutta se on toistuva. Selluloosatehdas sijaitsee Oulun keskustan tuntumassa. Vaikka raja-arvot eivät ylittyisi, hajuhaitat ovat väistämättömiä.
Stora Enso ja Arizona Chemicals ovat viime aikoina entistä vakavammin paneutuneet hajunpoistoon. On perustettu erityinen hajuryhmä, joka etsii ongelmien aiheuttajia. Hajua lisääviä tuotantohäiriöitä on jo vähennetty, ja kesän ja syksyn mittaan luvassa on uusia investointeja, joiden pitäisi parantaa tilannetta.
Täydelliseen hajuttomuuteen ei ilmeisesti nykytekniikalla vielä päästä, jos sellutehdas aiotaan pitää toiminnassa, eikä kukaan Oulussa vakavissaan vaadi sen sulkemista. Kyseessä on moderni ja työllistävä tuotantolaitos, johon Stora Enso on satsannut paljon. Mutta samalla pitää muistaa, että ympäristövaatimukset nousevat hyvin korkealle, jos aivan ruutukaavakeskustan tuntumassa sijaitsee samansuuruinen teollisuusalue.
Hajuhaitat ovat kiusallisia, sillä ne tuntuvat jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Nuottasaaren yritykset ansaitsevat tunnustuksen siitä, että ne ovat tunnustaneet ongelman olemassaolon ja yrittävät löytää ratkaisuja. Syksyn remonttien jälkeen kaupunkilaisten nenä on paras mittari siitä, mitä on saatu aikaan. Ellei tulos tyydytä, työtä on jatkettava.
Tavoitten on oltava selkeä: kaupungin keskustan vieressä toimivan sellutehtaan pitää olla edelläkävijä maailmassa ja esimerkki siitä, että haittojen tuntuva vähennys on mahdollista. Tällaisella työllä on laajempaakin merkitystä, sillä kuten Suomen puuteollisuuspaikkakuntia kiertäneet tietävät, sellutehtaiden läheisyyttä ei voi olla huomaamatta. Oululaiset toivovat, että heidän tehtaansa voisi olla alalla eräänlainen mallitehdas.
Selkeiden määräysten ja tavoitteiden myötä ovat tehtaiden saastepäästöt veteen ja ilmaan vähentyneet murto-osaan siitä, mitä ne olivat vaikkapa 1970-luvulla. Samalla tuotantoprosessit ovat yleensä tehostuneet. Myös hajuhaittoihin puuttuminen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla tuottaa todennäköisesti lopputuloksen, joka hyödyttää sekä teollisuutta itseään että ympäröivää yhteiskuntaa.
paakirjoitus@kaleva.fi