Oulun entinen teatterinjohtaja Markus Packalén halusi ohjaajaoppilaana Jouko Turkan assistentiksi. "Opin Turkalta eniten, mitä koko teatterikouluaikana", hän sanoo.
Oulussa eläkepäiviään viettävä Oulun kaupunginteatterin entinen johtaja ja ohjaaja Markus Packalén on kimpale teatterihistoriaa. Sanavalmis mies on täynnä teatterimuistoja ja kaskuja. Nuorena ohjaajaopiskelijana hän pyrki Jouko Turkan assistentiksi.
Turkka toimi tuolloin johtajana Joensuun kaupunginteatterissa.
Vuonna 1970 Packalén oli kolmannella vuosikurssilla Suomen Teatterikoulun korkeakouluosastolla. Opintoihin kuuluu puolen vuoden harjoittelu jossakin ammattiteatterissa.
– Oppilailta kysytään, minne he haluavat mennä. Sanoin, että haluan mennä Jouko Turkan assistentiksi Joensuuhun, Packalén kertoo.
– Olin nähnyt Jouko Turkan ohjauksen Tulva Seinäjoen kaupunginteatterissa 1967–1968. Se edusti mielestäni aivan uutta tapaa käsitellä suomalaista nykytodellisuutta ja teatteria.
Packalén pääsi Joensuuhun. Hän asui puoli vuotta Jouko Turkan ja tämän puolison, näyttelijä Maija-Liisa Mártonin rivitalon askarteluhuoneessa ja toimi Turkan assistenttina.
– Kun menin ensimmäiseen tapaamiseen teatterinjohtajan työhuoneeseensa, Turkka sanoi, että istu tuohon, minä vähän kerron, mistä teatterissa on kysymys. Turkka piti minulle seitsemän tunnin luennon, Packalén muistelee nauraen.
– Käytiin kahvilla välillä.
Ehkä Turkka ajatteli puhumalla.
– Hänen tarvitsi varmaan itsekin selvittää ajatuksiaan. Turkalla ei liene ollut Joensuussa paljon ihmisiä, kenen kanssa saattoi teatterista keskustella.
Turkka myös pakotti Markus Packalénin kirjoittamaan ensimmäisen näytelmänsä.
– Turkka sanoi, että tarvitaan työpaikoilla kierrätettävä näytelmä. Ohjeena oli, että siinä pitää vetää kaneja hatusta ja panna Nixonia halvalla.
Syntyi sirkusmainen komedia Hullunkuriset pellet, jonka pääosissa olivat rouva Turkka eli Maija-Liisa Márton ja Matti Ruohola.
– Ohjasin sen uudestaan teatterikoulun oppilaille palattuani Helsinkiin eräänlaisena opinnäytteenä. Joensuussa ihmiset nauroivat ihan rätkänä työpaikoilla. Esitys toimi kuin häkä. Teatterikoulun katselmuksessa kaikki istuivat ihan vakavina, kun kaneja vedettiin hatusta ja kakkuja lyötiin naamaan. Se oli pahinta taistolaisaikaa. Olisi voinut kuulla nuppineulan putoavan.
Packalén sanoo oppineensa Turkan assistenttina eniten, mitä koko teatterikouluaikana.
– Turkka otti assistenttinsa tosi vakavasti. Hän oikeasti opetti minua. Tekstinkäsittelyssä Turkka oli aivan mestari. Ja hauska juttu on siinä, etten voinut käyttää mitään siitä tavasta, jolla hän teki teatteria. Hänen tyylinsä oli ihan toinen. Olen persoonana aivan toisenlainen.
Jouko Turkka toimi Joensuun kaupunginteatterin johdossa 1968–1972. Erityisesti hänen ohjaamansa kotimaisten näytelmien tulkinnat herättivät valtakunnallista huomiota.
Turkka kuoli pitkällisen sairauden uuvuttamana 2016.