Oulun eläinmuseon historia juontuu jopa parin sadan vuoden päähän, jolloin tunnettu luonnontutkija Johan Julin perusti kokoelmiensa pohjalta Suomen ensimmäisen luonnontieteellisen museon Ouluun. Oulussa on siis osattu jo 1780-luvulla tehdä merkittäviä kulttuuritekoja. Harmi ettei silloin haettu Euroopan kulttuuripääkaupungin titteliä!
Eläinmuseossa on paljon muutakin kuin kokoelma täytettyjä tai säilöttyjä eläimiä. Eläinnäytteet toki ovat se museon näkyvin osa, joka houkuttelee vuosittain tuhansittain koululaisryhmiä ja lapsiperheitä.
Nykyiset tilat soveltuvat tarkoitukseen hyvin, sillä ne on vasten luonnontieteellisiä kokoelmia varten rakennettu. Eläinmuseossa on tutkijanhuoneita, laboratoriotiloja sekä tietenkin varsinaiset varastotilat, joissa valtaosaa satojen tuhansien näytteiden kokoelmasta säilytetään.
Mitkään kellarivarastotilat eivät voi korvata nykyisiä tiloja saatikka taata mahdollisuutta säilyttää kokoelmat yhtenä kokonaisuutena.
Digitalisointia on ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi – kuinkas muutenkaan täällä Oulussa. Mutta ehkä monille yllätyksenä tämä prosessi on ollut käynnissä jo vuodesta 2010 asti.
Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimana yhteistyössä Kansalliskirjaston kanssa on luonnontieteellisiä museokokoelmia digitoitu eri puolilla Suomea, myös Oulussa. Työ ei tapahdu käden käänteessä kuten digikuvan otto, vaan on tarkkaan selvitettävä, miten saadaan kaikki näytedata tallennettua. Myös tieto, jota ei vielä tällä hetkellä nähdä olennaisena.
Vielä suurempi työ on aineiston metadatan eli taustainformaation tallentamisessa. Materiaalia on hyvin monenlaista biologisesta preparaateista aina kirjallisiin muistiinpanoihin. Siis ei ihan yksinkertainen, nopea tai halpa homma!
Maailmalla on esimerkkejä luonnontieteellisistä kokoelmista, joilla on suuri merkitys tiedemaailman lisäksi koko yhteisölle. Eläintieteellisen museon lisäksi Oulussa on kasvitieteellinen puutarha sekä kasvimuseo. Kivimuseokin oli, mutta se on tuhottu pirstomalla kokoelma pitkin yliopistokampusta.
Eiväthän nämä ihan vedä vertoja British Museumille tai Kew Gardenille, mutta yhtenä maailman pohjoisimpana luonnontieteellisinä kokoelmina niissä on paljon suurempi potentiaali kuin mitä yliopiston tai kaupungin päättäjät tuntuvat ymmärtävän.
On näennäisen helppo päätös ”siirtää” eli käytännössä tuhota museokokoelma lyhytnäköisesti tilaratkaisuihin tai rahaan vedoten. Paljon suurempi työ on sen kokoaminen, mikä vaatii valtavan määrän työtä, asiantuntemusta, aikaa ja rahaa.
Selvästikään eläinmuseon kokoelmien kohdalla ei ole ollut riittävästi asiantuntemusta eikä malttia arvioida, mikä niiden todellinen arvo on. Nyt on päättäjillä mahdollisuus jäädä historiaan, kuten Johan Julinilla yli 200 vuotta sitten, tekemällä kulttuurihistoriallisesti merkittävän teon. Säilyttäkää Oulun eläinmuseo nykyisellä, sille kuuluvalla paikallaan.
Veli-Pekka Pelkonen
(FT), Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.