Oulun yliopiston eläinmuseo on saanut paljon huomiota osakseen. Hyvä, että muuttoasiasta on noussut esille mielipiteitä.
Nuorena koululaisena sain ensikosketuksen täytettyihin lintuihin ja nisäkkäisiin opetustilanteissa. Nuo taidokkaasti konservoidut eläinobjektit hurmasivat sisimpäni. Livahdin usein salaa koulun karttahuoneeseen ihmettelemään ja ihastelemaan sitä, kuinka joku osasikaan loihtia uuden muodon ja olemuksen kuolleille eläimille? Tuolloin minussa syntyi vakaa päätös siitä, että opettelen tuon samaisen taidon vielä itsekin.
Se, että myöhemmin päädyin konservaattorin ammattiin sai alkunsa tapahtumasta, jolloin löysin nelostien varrelta siipirikon peltopyyn. Puseroni suojan alla vein loukkaantuneen kotiini.
En tiennyt kuinka sitä hoitaisin, joten kysyin neuvoa biologianopettajaltani. Hän ymmärsi huoleni ja tuli avukseni. Lastoitimme linnun murtuneen siipiluun. Muuta emme voineet tehdä. Lintu ei hoidosta huolimatta toipunut vammastaan.
Opettajani ehdotuksesta teimme matkan Oulun yliopiston eläinmuseolle. Veimme peltopyy-vainaan konservaattori Heikki Kangasperkolle. Lintu päätyisi tavalla tai toisella täydentämään luonnontieteellisiä kokoelmia. Tämä ensikäyntini eläinmuseossa oli kosketus sen inspiroivaan tilaan ja täytettyihin eläimiin.
Sydämeni pamppaili innostuksesta tavatessani konservaattori Kangasperkon! Hän toimi urallaan yli 30 vuotta. Yli noin 2 000:sta näytteillä olevasta täytetystä eläimestä suurin osa on hänen kättensä kautta valmistuneita. Myös konteksti taiteeseen välittyy näiden eläinaiheisten dioraamojen taustamaalauksissa. Konservoituja eläimiä on käytetty malleina maalaus- ja veistotaiteessa kautta aikojen.
En ole tietoinen siitä, sisältyvätkö täytetyt eläimet kouluopetukseen missä määrin nykyisin? Ilmeisesti säästöpolitiikka määrittää rajat näidenkin hankintojen suhteen?
Ainakin kotimaiset eläinlajit olisi hyvä saada tukemaan opetusta. Se, että eläin on konkreettisesti yksi yhteen havainnoitavissa antaa todellisemman käsityksen lajien kokoeroista kuin valokuvista katsottuna. Yksistään tuollainen seikka puoltaa säilyttämään luonnontieteelliset sekä nykyiset koulujen kokoelmat ja huolehtimaan niiden kunnossapidosta.
Peruskokoelmien olemassaolon lisäksi on hyvä muistaa luonnontieteellisten museoiden merkitys kansallisen, jopa kansainvälisten kiertonäyttelyiden ”synnyttämöinä”.
Kokonaisuudessaan asia tulee nähdä arvomaailmapohjaisena. Ei ole oikein, että taloudellisiin syihin vedoten heikennetään jo toteutettujen luontokokoelmien tasoa sijoittamalla niitä ahtaisiin ja epäkäytännöllisiin tiloihin. Toivon, että päättäjät harkitsevat asiaa maltillisesti.
Tapani Kurttila
luonnontieteellisten museoiden konservaattori, kuvanveistäjä
Säynätsalo
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.