Turusta on tulossa Suomen johtava bioalan keskittymä, mutta Oululla on mahdollisuus vahvistaa omaa rooliaan. Itsestään se ei tapahdu.
Bioalan kehitys Oulussa ei ole vastannut siihen takavuosina asetettuja korkeita odotuksia. 1990-luvun ja 2000-luvun alun toiveissa oli saada tästä uusi tukijalka teknologiateollisuuden rinnalle. Näkyvin panostus oli Kontinkankaalle noussut puhtaiden tilojen tuotantolaitos, GMP-biotehdas.
Matka visioista menestykseen on kuitenkin ollut yllättävän pitkä. Siinä havainnossa Oulu ei ole yksin.
Esimerkiksi Sitra on vetäytymässä bioteollisuudesta ja Tekes on harkitsemassa omaa rahoitustaan. Taustalla on havainto, että uusien bioalan yritysten syntyminen Suomeen on käytännössä tyrehtynyt. Viime vuonna sellaisia syntyi yksi.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan selvitys helmikuulta piti julkisen rahoituksen tuloksia heikkoina: on rahoitettu biotiedettä, vaikka luultiin rahoitettavan biobisnestä. Kaivattu uusi liiketoiminta on jäänyt tulematta.
Kansallisen rahoituksen ajattelu uusiksi vaikuttaa koko Suomen bioalaan. Nyt maassa on viisi keskittymää: Helsinki, Turku, Tampere, Kuopio ja Oulu. Näistä toiminnallisesti vahvin ja jäsentynein on Turussa, jossa toimii noin 80 alan yritystä. Koko maassa niitä on 120, joten turkulaisten etumatka on pitkä. Helsingissä puitteet ovat hyvät, mutta selkeä yhteinen idea sieltä puuttuu.
Joka tapauksessa Suomen bioalan painopiste on etelärannikolla. Oululla on juuri nyt etsikkoaika: omia vahvuuksia olisi kyettävä selkeästi vahvistamaan. Muuten alan tulevaisuus pohjoisessa ei näytä hyvältä. Etlan tutkijat arvioivat, että viisi keskittymää Suomessa on liikaa.
Jos pudotuspeliin joudutaan, se käydään Tampereen, Kuopion ja Oulun kesken.
Oulussa alan toimijoiden asenne onneksi on vahvasti kohti tulevaisuutta. Bioforum Oulu on tilannut kansainväliseltä konsulttiyhtiöltä laajan selvityksen, joka julkistettiin viime viikolla.
Selvityksen sanoma on, että oululaisella bioalan tutkimuksella on kohtuulliset kaupallistamisen mahdollisuudet. Sellaisia löytyy noin joka kolmannesta paikallisesta tutkimushankkeesta.
Mahdollisuus ei kuitenkaan vielä merkitse yritysten todellista syntymistä tai kaupallistamista. Pahoja pullonkauloja on olemassa. Oulun seudulla ei ole tueksi omia isoja lääke- tai kemianteollisuuden yrityksiä. Tutkimusta kyllä osataan tehdä, siitä eteenpäin tie muuttuu takkuisemmaksi.
Pienten bioalan yritysten "hautomon" puute on erikoista kaupungissa, jossa pienten teknologiayritysten saattamisessa siivilleen on jo vankka kokemus. GMP-tehtaaseen on myös ollut yllättävän työlästä löytää vuokralaisia.
Oululaisessa alan tutkimuksessa on tiettyjä vahvoja keihäänkärkiä, esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeissa. Hyvinvointiteknologiaan panostetaan kaupungissa muutenkin, ja niinkin tutun ruuan kuin perunan tutkimuksessa olisi paljon mahdollisuuksia.
Vuosien kokemusta ei pidä heittää hukkaan, mutta odotusten on oltava realistisella pohjalla. Uutta isoa tukijalkaa teknologian rinnalle bioalasta ei Ouluun hevin tule, kuten ei koko Suomeen. Entistä parempi kaupallistaminen on silti mahdollista, ja välttämätöntä.
Tälläkin alalla nimittäin avainosaajat hakeutuvat sinne, missä edellytykset ovat parhaat. Jos Oulun seudulta ei mahdollisuuksia ja vahvuuksia löydy kylliksi, niitä haetaan muualta. Sama koskee rahoittajia.