Oulun asema-alue on uudistusten edessä. Yli sadan vuoden mittainen historia on vaakalaudalla. Oulun radan ja rautatiealueen rakentaminen käynnistyi tammikuussa 1884. Toimeenpanijana oli keisarillisen majesteetin käskykirje, jonka johdosta siinä nimetty ratarakennuskomitea piti ensimmäisen kokouksensa.
Rautatie rakennettiin paanan paikalle
Pohjanmaan radan rakentaminen oli noussut esille useilla valtiopäivillä 1860-luvulta lähtien. Radan avulla haluttiin yhdistää pohjoinen alue etelään ja Pietariin.
Rakentamisesta kilpailivat keskenään Savon ja Oulun radat. Kun päätös Oulun radan rakentamisesta saapui 27.2.1883, ilosanoma otettiin vastaa riemuisasti. Kanuunat paukkuivat ja ilotulitusraketit sinkoilivat soihtukulkueen marssiessa pataljoonan soittokunnan johdolla läpi kaupungin.
Maailman pohjoisin rautatie rakennettiin Oulussa Itäis Syrjäkadun itäpuolitse Oulunjoen ylittävälle rautasillalle ja siitä edelleen Tuiran aseman kautta Toppilan satamaan. Sivuraide tehtiin Åströmin nahkatehtaalle, josta vientitavarat lähtivät suoraan Pietariin.
Rautatieasema rakennettiin toiseen kaupunginosaan, entisen köydenpunomaradan paikalle.
Paanan, joka oli ollut kaupungin itäisenä rajana, rakentaminen oli aloitettu 1829. Sen rakennutti Oulun kauppaseura, joka piti tärkeänä köysien valmistamista oman kaupungin laivanvarustajia varten.
Rata oli vuokrattu 1862 köydenpunojille Joh. Högstenille ja Georg Haggrenille. Purjelaivakauden päättyessä myös köysien tarve oli vähentynyt ja köydenpunomarakennusta yritettiin huutokaupata 1871.
Köydenpunomon rakennukset olivat ulottuneet nykyisen Rautatienkadun suuntaisesti Kajaaninkadulta Kauppurienkadulle.
Näkyvimpänä niistä oli 173 syltä pitkä, ikkunaton, punaiseksi maalattu lautarakennus, jossa ikkunat oli korvattu mustiksi maalatuilla luukuilla.
Köydenpunomarata sijaitsi tässä rakennuksessa. Lisäksi alueella oli makasiineja, asuinrakennuksia sekä hirsirakennus köysien käsittelyyn tarvittavaa tervankeittoa varten.
Asemarakennus
kadun päätteenä
Suomessa asema-alueet suunniteltiin yhtenäisen kaavan mukaisesti ja asemarakennus sijoitettiin radan suuntaisesti. Oulun asemarakennus sijoitettiin silloisen Ojakadun päätteeksi.
Asemat jaettiin kokonsa ja liikennemääriensä mukaan viiteen eri luokkaan. Oulusta tuli rataosuutensa ainoa toisen luokan asema.
Rautatien valmistuminen oli suuri tapahtuma. Koko kaupunki oli valaistu ja koristeltu, kun juhlajuna saapui Ouluun 29.10.1886.
Juhlat pidettiin upouudella Seurahuoneella. Vieraat ajoivat vaunuilla "Susitettiin" kolmen kunniaportin läpi. Matka kulki pitkin nykyistä Asemakatua, jonka varrelle vapaapalokuntalaiset olivat muodostaneet kunniavartion.
Rautatien ja aseman sijainti vaikutti merkittävästi Oulun itäisen puolen kehitykseen. Asemaa vastapäätä kohosivat hotellit ja matkustajakodit.
Muutettiinpa Ojakadun nimikin asemarakennuksen mukaan Asemakaduksi.
Työn hierarkisuus
näkyi asumisessa
Uusrenessanssivaikutteisen asemarakennuksen suunnitteli todennäköisesti arkkitehti Knut Nylander.
Rakennukseen sijoitettiin "toisen ja kolmannen luokan odotussalit". Toisen luokan naismatkustajia varten oli jopa oma huonetilansa.
Rakennuksessa oli lisäksi "konttorihuoneisto, matkakapine-huone, huone posti- ja telegrafitoimitusta varten, lamppuhuone sekä päädyissä asemapäällikön asunto ja vahtimestarin asuinhuone".
Aseman läheisyyteen valmistui asema- ja ratahenkilökuntaa varten asuinrakennuksia.
Ns. varikkomajastot käsittivät kahdeksan asuntoa. "Henkilökunnan hauskuudeksi ja mukavuudeksi" asemille tehtiin myös ulkorakennuksia, lämpimät kellarit sekä yhteinen pesu- leipomo- ja kylpyhuone.
Työntekijöiden hierarkisuus näkyi myös rakennusten erilaisuudessa. Asemapäällikön talo tehtiin vuosisadan vaihteessa lähelle Hallituskadun risteystä. Se on purettu asematunnelin paikalta 1970-luvun lopulla, mutta asuntokasarmit ja kahden huoneiston vahtimaja ovat jäljellä. Ne sijaitsevat lähellä pohjoista ja eteläistä alikäytävää.
Asemaravintola valmistui 1930 ja kaksikerroksinen punatiilinen rakennus asuintaloksi hieman aikaisemmin.
Funkistyylinen pikatavaratoimiston vaaleaksi maalattu kivirakennus tehtiin 1930-luvun lopulla ja "Kivikukko" pommisuojaksi välirauhan aikana, 1941.
Rautatien taakse tulivat punatiilirakenteiset lokomotiivi- eli veturitallit, pumppuhuoneet ja paja. Lasikatteisen konepajan yhteyteen tehtiin puurakenteinen "verstashuoneus", jossa vaunuja korjattiin.
Raksilan puolelle tuli myös makasiineja ja konttorirakennus sekä myöhemmin ruokala Lopotti. Nämä kaikki on purettu 1970- ja 80-luvulla.
Puistot esikuvina puutarhoille
Asema-alueille ovat puistot olleet leimaa-antavia. Ne suunniteltiin huolella ja niille istutettiin koivuja ja syreenejä sekä 1800-luvulla vielä harvinaisia lehmuksia ja sembramäntyjä.
Oulun asemapuisto vihittiin käyttöönsä 1891. Se on luonut viihtyisän ympäristön matkustavaisille ja toiminut suojavyöhykkeenä ratapihalta kantautuneelle noelle, pölylle ja melulle.
Rautatiealueiden puistot ovat olleet esikuvina puistojen ja puutarhojen rakentamiselle. Oulussakin vastaavanlaiset taimet, perennat ja sipulikukat löysivät tiensä kaupunkitalojen ja huviloiden pihoille: muun muassa Hietasaaren ja Toppilansalmen alueen huviloille.
Oulussa rautatiealueen istutukset ovat synnyttäneet puistomaisen vyöhykkeen ruutukaava-alueen reunalle Rautatienkadun varteen.
Kerrostalorakentamisen myötä kaupunkitalojen rehevät pihat ovat hävinneet, ja asema-alueen puut ja pensaat korvaavat Kajaanintullista ja "Kakaravaaralta" puuttuvat puistot.
Kirjoittaja on oululainen arkkitehti ja tutkija.
