Oulun keskustaa koskevien uusien suunnitelmien toteutuminen on ensiarvoisen tärkeää. Suunnitelma on merkki itseensä luottavasta kaupungista.
Oulun keskustaa ei voi sanoa rappeutuneeksi, mutta sitä voi luonnehtia heikosti toimivaksi, sekavaksi ja paikka paikoin jopa rumaksi. Osittain aluetta on toki ehostettu ensiluokkaiseksi kaupunkitilaksi, kuten torin seutua ja kaupungintalon ympäristöä. Yksittäiset korttelit ja kiinteistöt saattavat myös olla hyvin hoidettuja, mutta silti keskustaa leimaa selvä yhtenäisyyden puute. Liikenteen, asioinnin ja kaupunkimaisen oleskelun ristiriidat korostuvat liiaksi.
Keskustan eloisuutta ei tule tarkastella sen mukaan, miltä Rotuaarilla näyttää valoisana, lämpimänä kesäiltana. Perämeren rannikolla suurta osaa vuodesta leimaavat pimeys, kylmyys ja tuuli, ja kaupunkisuunnittelu on toistaiseksi huonosti vastannut tähän haasteeseen. Oululaiset näyttävät vetäneen tästä omat johtopäätöksensä: lähiöistä mennään asioille isoihin automarketteihin, ja ydinkeskustan ilme pimeänä iltana virka-ajan jälkeen on yleensä hiljainen ja ankea.
Rotuaarin perustaminen oli aikanaan ennakkoluuloton edelläkävijän ratkaisu. Kävelykatualuetta on sittemmin laajennettu ja yhteys torille luotu, mutta silti alue tarvitsee uutta piristettä ja modernisointia. Sen ulkopuolella ruutukaavakorttelien kapeat kadut toimivat usein huonosti autoilijoiden, jalankulun, pyöräilyn sekä joukkoliikenteen kannalta.
Tänään torstaina kaupunkilaisten nähtäville tuleva Oulun keskustan katuympäristön yleissuunnitelma yrittää vastata juuri tähän haasteeseen. Siinä on kyse julkisista katutiloista, mutta täydellä syyllä voi olettaa, että mitä toimivampi keskustan yleisilme on, sitä paremmin se vetää puoleensa myös liike-elämää, tapahtumia ja toimintaa.
Suunnitelman aikajänne on pitkä, vuoteen 2020 asti. Tärkeimpien linjausten toimeenpanon aika on kuitenkin pian. Kulmakivinä ovat Torikadun ja Saaristonkadun muuttaminen pääosin joukkoliikennekaduiksi ja Isokadun rakentaminen kävelykaduksi. Lisäksi lähes kaikki, mitä keskustassa aiotaan tehdä, pohjaa kallioparkin rakentamiseen. Sen pano jäihin olisi ankara isku keskustan ja sitä myötä koko Oulun tulevaisuudelle.
Suunnitelmassa annetaan paljon painoa valaistuksen uusimiselle, katujen sulanapidolle ja - mikä erityisen kiitettävää - julkisen taiteen roolille keskustassa. Oulussa on paljon rakennuksia ja katutiloja, joiden todellinen kauneus ei tule kunnolla esiin tai jää kaiken sekavuuden alle. Tälle asialle on paljon tehtävissä. Kaukolämmön hukkalämpöä käyttävä sulanapitojärjestelmä taas on jo lähtökohtaisesti edullinen ratkaisu.
Suunnitelma luo uskoa siihen, että Oulun keskustasta on tehtävissä todellinen valkea kaupunki, joka olemuksellaan heijastaa viihtymistä ja luottamusta tulevaisuuteen. Se ei ole mikään mahdoton tehtävä, mutta se edellyttää kaukonäköisyyttä - ei vain kaupungin päättäjiltä, vaan myös kiinteistöjen omistajilta ja taloyhtiöiltä. Etenkin ydinkeskustassa on kaikkien puhallettava yhteen hiileen. Vastuu Rotuaarin ja muun keskustan yleisilmeestä on myös yksittäisillä taloyhtiöillä. Monien talojen julkisivu kaipaa kipeästi kohennusta.
Oma vaaransa on siinäkin, että ydinkeskustan vuokrataso karkottaa juuri sen toiminnan, joka kaupunkia hyvin elävöittäisi, kuten pienet etniset ravintolat ja musiikkipaikat. Elävä kaupunki tarvitsee myös tilaa spontaaniudelle, jossa kaikkea ei ole etukäteen suunniteltu. Sieltäkin viriää kaupunkikulttuuri.