Väestökehitykseen liittyvä murros on koko Suomessa ja Oulussa nopeampaa kuin on osattu ennakoida. Hanskoja ei silti kannata vielä lyödä tiskiin vaan on mietittävä, miten saataisiin käänne aikaiseksi.
Väestökehitykseen liittyvä murros on nopeampaa kuin tähän asti on ennakoitu. 20 vuoden kuluttua Suomessa on aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n selvityksen mukaan vain kolme kaupunkiseutua kymmenestä, jotka jatkavat kasvamistaan.
Pohjoisen ja itäisen, mutta myös keskisen Suomen kasvukeskuksissa ennuste on karua luettavaa. Väki pakkautuu Etelä-Suomen keskuskolmioon etenkin Helsingin, mutta myös Tampereen ja Turun seuduille.
Oululla on täysi työ pysyä vauhdissa mukana, sillä kasvu jää seutukunnassa maltillisemmaksi kuin vielä muutama vuosi sitten ennakoitiin. Perjantaina julkistetun ennusteen mukaan Oulun seudun väestönkasvu olisi hitaan kasvun jälkeen kääntymässä loivaan laskuun 2030-luvun loppupuolella. Oulu ei enää vanhaan malliin pysty imuroimaan nuorta väkeä ympäröivistä maakunnista vaan menettää väkeä pääkaupunkiseudulle.
Oulu voikin olla yksi suurimpia menettäjiä, sillä aiemmin kasvua ylläpitänyt korkea luonnollinen syntyvyys on romahtanut Tilastokeskuksen muutaman vuoden takaiseen ennusteeseen nähden. Samaan aikaan väestö vanhenee ja huoltosuhde heikkenee. Ihan vielä ei kuitenkaan olla siinä pisteessä.
Oulun seudun ohella kehityksessä sinnittelevät mukana Jyväskylän ja Kuopion seutukunnat. Lahden, Joensuun, Seinäjoen ja Vaasan kaupunkiseuduilla väestökehitys on sen sijaan negatiivista koko ennustejakson 2017–2040.
Syntyvyyden romahtaminen kiihdyttää alueellista eriytymistä kasvavien kaupunkiseutujen ja muun maan välillä. Ennuste antaa aihetta vakavaan pohdintaan. Koko Suomen asuttuna pitäminen on epärealistinen tavoite. Sen tilalle pitää kehittää nykytilanteeseen sopivia toteuttamiskelpoisia tavoitteita poliittisesti värittyneen nostalgian sijaan.
Kielteinen kehitys on ollut tiedossa, mutta sen vauhti yllättää, sillä elinvoimaiset kasvukeskukset ovat tähän asti hidastaneet väen valumista etelään. Voikin kysyä, mikä on se reaalimaailma, johon yhteiskunnallisia, alueellisia ja poliittisia uudistuksia tehdään. Onko vuosikymmeniksi tarkoitettu maakunta-soteuudistus kaikilta osin järkevä, jos tekijöitä, työpaikkoja, yrityksiä ja koulutettua väkeä katoaa osasta suunnitelluista maakunnista kesken kaiken? Hyvät neuvot ovatkin tarpeen siinä vaiheessa, kun työikäisten kasvu keskittyy pelkästään etelän kasvukolmioon.
Vaikka tuoreen ennusteen tulokset ovat hätkähdyttäviä, hanskoja ei kannata vielä lyödä tiskiin. Oulu kasvaa edelleen, mutta polttava kysymys on, minkälaisilla toimilla ennakoitu kielteinen kehitys saadaan pysäytetyksi.
Kaupunkien vetovoimaisuudessa on kyse monista tekijöitä. Kaikki lähtee työpaikoista, yritysten sijoittumisesta, koulutusmahdollisuuksista, palveluista ja vetovoimaisesta ilmapiiristä. Kriittinen pohdinta ja toimenpiteet, mitä Oulussa voi ja pitää tehdä tässä ja nyt tulevaisuuden hyväksi, on enemmän kuin paikallaan. Nyt tarvitaan uuden ajan kaupunkiseutupolitiikkaa.