Kesä 1999. Oululainen valokuvaaja Vesa Ranta teloo jalkansa ja joutuu kinkkaamaan koko suven kainalosauvoilla. Pari kuukautta yksijalkaisena antaa aikaa monenlaisille ajatuksille. Rantaa alkaa askarruttaa, minkälaista vakavammin loukkaantuneiden elo mahtaa olla.
Kevät 2001. Ranta valmistuu Turun taideakatemiasta. Elämä raiteilla -niminen lopputyö koostuu onnettomuuksissa loukkaantuneiden ihmisten muotokuvista.
Helmikuu 2003. Viiden onnettomuuksissa vammoja saaneen nuoren kuvat ovat olleet esillä Turun lisäksi Hämeenlinnassa, Helsingissä ja Oulussa. Parhaillaan näyttely on Kajaanissa, eikä Ranta aio unohtaa teemaa vieläkään.
Elämä raiteilla on muotokuvasarja, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Kun kuvasta tuijottaa suoraan silmiin nuorukainen, jonka toinen jalka on pelkkä torso tai poika, jonka ylävartalo on pahoin palanut, ei voi olla liikuttumatta.
Sokeerata taiteilija ei halua, mutta tietää, että kuvien äärellä katsoja saattaa tuntea myös kauhua. Toisaalta: kun elämän rajallisuus rävähtää silmille jättiläismäisinä suurennoksina, tulee huomanneeksi jälleen kerran sen, että omat asiat ovatkin aika hyvällä tolalla.
Ranta myöntää metsästäneensä kuviin tarkoituksella melankoliaa. Kuvatut ovat hieman poissaolevan, jopa surullisen näköisiä. Toki syystäkin. Kaikki kuvissa olevat tuntevana Ranta kuitenkin tietää, että todellisuus ei ole aivan niin murheellinen. Päinvastoin.
"Nämä ihmiset ovat nykyään täysillä elämässä kiinni."
Spontaania symboliikkaa
Elämä raiteilla pitää sisällään uskomattomia selviytymistarinoita. 26-vuotias opiskelija havahtui hereille, kun juna kulki ohitse ja toisessa jalassa tuntui kovaa kipua. Toisen samanikäisen miehen rajusti eletty elämänjakso sai äkkilopun, kun hänet kiidätettiin festareilta sairaalaan alkoholista johtuvan haimatulehduksen vuoksi.
Riipaisevia kertomuksia riittää: 19-vuotias tyttö joutui auto-onnettomuuteen ja sai lääkäreiltä 15 prosentin mahdollisuuden säilyä hengissä. Parikymppinen nuorukainen sytytti tupakan, kun vaatteille oli läikkynyt bensaa. Kolmikymppinen mies sai ravintolassa luodin vatsaansa.
Suurin osa ihmisistä on kuvattu omissa kodeissaan, joten Ranta vietti useita viikkoja ystäviensä nurkissa ja antoi filmin palaa. Kuvista enin osa onkin spontaaneja otoksia, ja ne sisältävät symboliikkaa aivan sattumalta. Esimerkiksi haimatulehduksesta toipuneen miehen taustalla näkyy olutpulloja. Mies itse juo kuvassa vettä.
Valokuvaaja-rumpalin kaksoiselämää
"Kuvalle pitää olla aihetta, ja sillä täytyy olla tarina."
Siinä Vesa Rannan motto, josta selviää, minkä vuoksi hän kuvaa tällä haavaa mieluiten ihmisiä. Aina ei ole ollut niin.
Kuvauskärpänen puri Rantaa lomamatkalla Norjassa kymmenisen vuotta sitten. Ranta sai hyviä otoksia maisemista ja hylätyistä pihapiireistä. Opiskelun puolivälissä hän kuitenkin alkoi ottaa muotokuvia, eikä ole niistä sen koommin luopunut.
"Haluan kuvata aiheita, jotka koskettavat itseäni. Samalla pystyn jakamaan fiiliksiä myös muille", pintaa syvemmälle pyrkivä valokuvaaja kertoo.
Suomessa harva taiteilija elää pelkästään itseään toteuttamalla. Niinpä Vesa Rantakin perusti hiljattain oman valokuvausalan yrityksen.
"Ihan mukavasti on mennyt. Työ ei ole päässyt haittaamaan harrastuksia", hän naurahtaa.
Harrastuksiin luetaan omien taiteellisten projektien lisäksi kansainvälisesti tunnettu hevimetalliyhtye Sentenced, jonka rumpali Ranta on. Hän myöntää, että kaksoiselämä ottaa välillä koville.
"En haluaisi jättää pois sen enempää valokuvausta kuin soittamistakaan. Onneksi bändireissuilta on kertynyt hyvää kuvamateriaalia, joten nämä kaksi asiaa voi yhdistääkin", Ranta pohtii ja vihjaa kuvia olevan koossa jo ainakin paljastuskirjan tykötarpeiksi.