Ikäihmisten kaatumisonnettomuudet ovat erittäin yleisiä ja aiheuttavat usein vakavia ja hitaasti paranevia vammoja. Useita ihmisiä myös kuolee kaatumisen seurauksena vuosittain.
Pahimmillaan vanhus alkaa pelätä kaatumista ja ryhtyy välttelemään liikkumista, mikä rapauttaa kuntoa ja voi johtaa eristäytymiseen, kun sosiaaliset suhteet näivettyvät.
Kaatumisista aiheutuu lisäksi tuntuvat kustannukset terveydenhuollolle.
Oulun yliopistossa väittelevä filosofian maisteri Heidi Similä on nyt kehittänyt uusia menetelmiä ikääntyneiden kaatumisriskin arviointiin.
Varhain kiinni tasapaino-ongelmiin
Similän ajatuksena oli kehittää menetelmiä, joilla tasapaino-ongelmat voidaan tunnistaa entistä aiemmin ja aloittaa ennaltaehkäisevät toimenpiteet ajoissa.
Terveydenhuollossa on havaittu, että vanhuksen ensimmäisen kaatumisturman estäminen olisi erityisen tärkeää.
Similän tutkimuksessa ongelmaa lähestyttiin mittaamalla henkilöiden liikkeitä kiihtyvyysantureihin pohjautuvilla menetelmillä. Niiden avulla voidan tunnistaa tasapainoon liittyviä ongelmia jo varhaisessa vaiheessa.
Väitöstyössä mitattiin ikääntyneiden koehenkilöiden kävelyn aikaista kiihtyvyyttä alaselkään puetun anturin avulla.
Kiihtyvyyssignaalia analysoimalla ja siitä laskettujen piirteiden avulla saadaan Similän mukaan kliinisessä käytössä oleviin tasapainomittareihin verrattavia tuloksia.
Tulosten mukaan kiihtyvyyteen pohjautuvat piirteet saattavat tunnistaa tasapaino-ongelmia jopa aiemmin kuin perinteiset mittarit.
Tutkimukseen osallistuneita myös haastateltiin sen selvittämiseksi, mitkä tekijät vaikuttavat uusien ratkaisujen hyväksyttävyyteen.