Suomen sotaa esittelevä näyttely on esillä Pohjois-Pohjanmaan museolla 26.3.-1.6.2008. Suomen sotaa esitellään kevään aikana myös mm. maakunta-arkistolla ja kirjastolla.
Oulun kaupunki on säilyttänyt jo liki 200 vuotta holvissaan aarretta, jollaista ei muilta kaupungeilta löydy. Kyseessä on Venäjän keisari Aleksanteri I:n Oulun kaupungille myöntämä kultamitali. Keisari myönsi mitalin Oululle Suomen sodan jälkeen vuonna 1810 rauhan solmimisen ja vallanvaihdon kunniaksi. Umpikultainen mitali on varustettu Aleksanteri I:n kuvalla ja sen taakse on kirjoitettu sekä venäjäksi että ruotsiksi kirjoitus "Oulun asukkaille uutteruudesta".
Mitali onkin ainoita esinemuistoja Suomen sodasta, joita Oulusta on löytynyt. Mitali on nähtävillä Pohjois-Pohjanmaan museossa muun aineiston ohella Suomen sotaa esittelevässä näyttelyssä, joka on avoinna kesäkuun 1. päivään saakka.
Suomen sotaa käytiin vuosina 1808-1809. Sota oli Venäjän ja Ruotsin välinen, jonka seurauksena Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Alunperin sodan tarkoituksena oli vain Ruotsin pakottaminen kauppasaartoon Britanniaa vastaan.
Mitalin lisäksi museolta löytyy vuonna 1858 painettu kartta, jossa Suomen sotaa esitellään lähes vaihe vaiheelta. Museolle näyttelyn koonnut tutkija Jarmo Koponen kertoo, että huonokuntoinen vanha kartta käytettiin Helsingissä paperikonservaattorilla ennen esillepanoa. Ruotsinkielisestä kartasta löytyy yksityiskohtaista tietoa muun muassa sodan joukko-osastoista ja sodassa kuolleista upseereista.
Oulussa oli Suomen sodassa isot Ruotsin armeijan huoltovarikot. Venäjä puolestaan näki Oulun rajakaupunkina, joka haluttiin rauhoittaa rajan turvaamiseksi. Oululaiset suhtautuivat uuteen valloittajaan, venäläisiin, joustavasti. Venäläisillä oli myös rahaa palvelujen ostamiseen, mitä Oulussa osattiin arvostaa.
Suomen sota oli aluksi pitkään vaiettu sota, koska suomalaisten näkökulmasta se oli hävitty sota. Vasta 1800-luvun puolivälissä sodasta alettiin puhua ja sodan veteraaneja arvostaa. Arvostuksen nosti runoilija J.L. Runeberg, joka kirjoitti sodasta Vänrikki Stoolin tarinat. Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1848 ja toinen vuonna 1860. Ruotsinkieliset runot käännettiin melko pian myös suomeksi ja sitä kautta niistä tuli kaikelle kansalle tuttuja.