Kolumni

Ou­lu­lais­ten pitäisi uskoa ensin aidosti omaan asiaan­sa

Oulusta pitäisi leipoa Euroopan kulttuuripääkaupunki vuodeksi 2001, esittää kulttuurilautakunta kaupunginhallitukselle. Hakemus on laadittava jo maaliskuun alkuun mennessä. Haku ei ole ilmaista. Kaupunginhallituksen pitäisi osoittaa hakemuksen valmisteluun projektihenkilö sekä ensi vuodelle 20 000 euroa ja seuraavalle vuodelle 10 000 euroa rahaa.

Oulusta pitäisi leipoa Euroopan kulttuuripääkaupunki vuodeksi 2001, esittää kulttuurilautakunta kaupunginhallitukselle. Hakemus on laadittava jo maaliskuun alkuun mennessä. Haku ei ole ilmaista. Kaupunginhallituksen pitäisi osoittaa hakemuksen valmisteluun projektihenkilö sekä ensi vuodelle 20 000 euroa ja seuraavalle vuodelle 10 000 euroa rahaa.

Varsinainen kustannuspaukku syntyy kuitenkin, jos onni potkii Oulua ja sille suodaan kulttuuripääkaupungin hieno arvo. Sen on silloin toteutettava ne kehittämissuunnitelmat, joilla hakemusta perustellaan. Niitä tarvitaan, koska kukaan tuskin kuvittelee, että Oulu kelpaisi nykyisellään samaan seuraan muun muassa Ateenan, Firenzen, Amsterdamin, Pariisin, Berliinin, Kööpenhaminan, Tukholman ja Bryggen kanssa. Ne kaikki on valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.

Helsinki sai tittelin rupuvuonna 2000, jolloin kulttuuripääkaupunkeja oli peräti yhdeksän. Se tuskin olisi päässyt tähän arvokkaaseen seuraan, jos kriteerit olisivat olleet yhtä tiukat kuin aiemmin. Riman lasku auttoi sitä.

Mitä ne ovat ansiot, joilla Oulu voi perustella hakemustaan kulttuuripääkaupungiksi? Kulttuuripääkaupunkien listaa lukiessa Oulu kalpenee heti kättelyssä. Onko 400-vuotiaalla kaupungilla mitään, millä se voisi perustella pääsyä Euroopan maineikkaimpien vanhojen metropolien kunnianarvoisaan joukkoon?

Jos hi techin avulla ja jääkiekolla voisi ratsastaa, Oululla ei olisi hätäpäivää. Titteli tulisi paluupostissa. Mutta kun nyt pitäisi markkinoida kulttuuria, kulttuurihistoriaa tai tulevia kulttuurielämän kehittämissuunnitelmia, sormi menee suuhun. Asetelmaa suhteellistaa kuitenkin se, että titteli tulee jollekin Suomen kaupungille joka tapauksessa, ja Helsinki on jo kertaalleen saanut tuon komean arvon.

Oulu on suomalaisittain aivan kohtuullinen kulttuurikaupunki, mutta sillä on se tunnettu heikkous: vanhan kaupunkimiljöön tuhoamisvimma. Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Kyösti Oikarinen on jo fiksuna miehenä oivaltanut, etteivät suunnitelmat, joita Oululla on juhlavuonnaan rautatieaseman vanhan kulttuurimiljöön möyhentämiseksi, tue kulttuuripääkaupunkihakemusta. Oikarisen kanta käy ilmi hänen mielipidekirjoituksessaan tiistain Forum 24:ssä.

Juuri niin. Oulu eroaa kaikista muista kulttuuripääkaupungeista - ehkä Reykjavikia lukuunottamatta - selvimmin siinä, että sen keskustassa on haluttu säilyttää vanhoja rakennuksia vain minimaalisesti. Kontrasti on jyrkkä. Oulun rinnalle ei tarvitse laittaa kuin pieni Tallinna, josta saattaa myös tulla Viron kulttuuripääkaupunki 2011, koska Viro on silloin Suomen lisäksi hakuvuorossa.

Oulun keskusta on kuin kalpea aavistus Tallinnan vanhan kaupungin rinnalla. Tallinnassa on tehty ja tehdään vanhan eurooppalaisen tradition mukaan kaikki mahdollinen vanhan säilyttämiseksi.

Entäpä sitten Oulun kokoinen Brygge, joka sai tittelin 2000. Oulun kulttuurilautakunnan sekä kaupunginhallituksen ja valtuuston johdon olisi syytä tehdä pikainen tutustumismatka Belgiaan, jotta ne näkisivät oikean kulttuurikaupungin. Byggen keskiaikaisesta keskustasta ei ole purettu mitään vanhaa pois.

Viimeistään siellä Oulun päättäjät tajuaisivat, että aseman seudun kaavamuutos vie uskottavuuden Oulun hakemukselta kulttuuripääkaupungiksi. Emme pysty uskomaan edes itse omaan asiaamme.