Kysyimme oululaisilta heille mieluisista ja epämieluisista kävely- ja pyöräilyreiteistä. Yhdyskuntasuunnittelun professori, Oulun yliopiston vararehtori Helka-Liisa Hentilä nostaa esille tutkimuksista viisi ympäristön ominaisuutta, jotka ihmiset ympäri maailmaa kokevat viihtyisiksi. Hentilä on itsekin innokas kaupunkipyöräilijä.
Nämä ovat piirteitä, joita ihmisten mieltymyksistä voi tunnistaa, oli paikka tai sen tyyli mikä tahansa:
1. Paikassa on nähtävillä jokin historiallinen ulottuvuus.
– Paikan ei tarvitse olla kauttaaltaan vanha, mutta että siellä on jotain, joka tuo aikaperspektiiviä. Jos ei muuta, niin paikan nimi tai paikkaan liittyvä tarina, jos se ei ole itse fyysinen ympäristö, Hentilä selventää.
2. Luonto on jollakin tavalla läsnä.
– En tarkoita sitä, että paikan pitäisi olla mökki metsän keskellä, vaan että luonto on siinä jollain lailla aistittavissa, vaikka kukkina ruukussa.
3. Mahdollisuus laajempaan näkymään.
– Vaikka joku rantareitti tai pellon reuna, sellainen yleensä viehättää, jokin pitempi näkymä.
4. Rakennuskannan yhtenäinen monimuotoisuus.
– Rakennetussa ympäristössä ihmisiä viehättää tietty tuntu yhtenäisyydestä mutta samalla monimuotoisuudesta. Esimerkiksi tässä Oulun Rantakadulla on vanhoja taloja, jotka ovat kaikki vähän erilaisia mutta kuitenkin näyttää siltä, että ne kuuluvat samaan perheeseen.
5. Hyvä ylläpidon taso.
– Että on siistiä ja hoidettua. Se tuo turvallisuuden tunnetta. Ei tule sellainen olo, että hyökkääkö joku nurkan takaa, kun täällä on näin römppäsen näköistä.
Helka-Liisa Hentilä arvostaa Oulun kevyen liikenteen reittejä, vaikka oululaisten vastauksista voi huomata, että puutteitakin löytyy. Kun Hentilästä tuli Oulun yliopiston vararehtori, hän harmitteli sitä, että menettää ”maailman kauneimman” työmatkansa, joka kulki Tuirasta Koskitien varresta patosiltaa yli läpi Ainolan puiston Rantakadulle Arkkitehtuurin osastolle. Vararehtorin työpaikka taas on Linnanmaalla, jonne myös Arkkitehtuurin osasto on muuttamassa.
– Kun olen kulkenut mahdollisuuksien mukaan pyörällä Tuirasta Välivainion, Puolivälinkankaan ja Pyykösjärven kautta Linnanmaalle, niin sekin on yllättävän hieno reitti. On niitä pientaloja ja Pyykösjärvi näkyy reitillä. Menen Syynimaan kohdalta ali ja siinä on sitten se metsäsuikula. Linnut laulaa matkalla pientaloalueen ja kerrostaloalueen läpi. Se on ollut tosi kiva reitti myös.
Hentilä on ollut mukana hankkeessa, jossa on koottu kokemuksia ja hyviä käytäntöjä liikkumisen edistämiseksi ja helpottamiseksi. Ohjeita ja ideoita löytyy nettisivustolta liikuntakaavoitus.fi.
Sinne on juuri ilmestynyt ideakortti kulttuurikuntoilureiteistä, miten saisi ihmisiä kävelemään. Esimerkiksi Turussa on tehty asian eteen ihan mahtavaa työtä. Sinne on suunniteltu nyt monia kulttuurikävelyreittejä, kuten Täl puol jokke, Tois puol jokke, Kaupunkitarinoita Turusta – kertomuksia jokivarrelta, Romanttinen Turku, Lost in Turku. Ouluun voisi hyvin tehdä vastaavanlaisia!
Oululaisten mielireittejä ja inhokkeja
"Lempparina pidän Värtönranta–Ainolanpuisto–Pikisaari–Hietasaari–Nallikari–Tuiranranta–Värtönranta -lenkkiä vähän varioiden. Pääsääntöisesti helppo ajaa myös jalankulkijoiden seassa.
Inhokkina pidin aikoinani Maikkula–Linnanmaa -yhteyksiä, jonne päästäkseen joutui melkoista pujottelua harrastamaan, kun suoraa pyörätietä ei oikein ollut/ole.
Rotuaari on ok, mutta muualla keskustassa on painajaismaista ajaa pyörällä. Pyörille varatut osuudet eivät toimi, vaikka merkit ovat ihan selkeät, jos niitä vain viitsii katsoa. Kadut ovat kapeita ja yleensä ajankin autotiellä, jottei tarvitse poukkoilla pyörille sallittujen tiepätkien välillä. Nupukivillä taas on paikoitellen haastavaa ajaa autojen seassa. Hallituskadun pyöräkaista oli huippujuttu! Vaikkakin siinä ihmiset ajavat usein väärään suuntaan mutta muutoin lisää kaistoja, niin opitaan käyttämään niitä.
Keskustan läpi torille pääsy voisi olla helpommin saavutettu pyörällä kuin nykyisin on. Ainakin eteläpuolelta tulo on melkoista virittelyä kävelijöiden seassa, autotien vierustaa pitkin paljon helpompi. :)
Lisäksi pyöräteiden kynnykset risteys- ja suojatieosuuksilla paikoitellen ovat melkoisen korkeita."
Suvi, pyöräilijä
"Liikun sähkömopolla eli manuaaliohjattavalla sähköpyörätuolilla Oulun keskustassa ja keskustan ympäristössä.
Oulun keskustan ulkopuolella liikkuminen on verrattain helppoa. Jalkakäytävät ja kevyenliikenteenväylät ovat nykyaikaisia ja kohtuullisen hyvässä kunnossa. Joitakin hassuja ja lähes mahdottomia paikkoja toki löytyy. Esimerkiksi Kajaanintien kevyenliikenteenväylän liikennevalojen painonappi on paikassa, johon ei turvallisesti pääse.
Keskusta onkin oma lukunsa. Kaikkiin paikkoihin ei pyörätuolilla ole mitään asiaa tai joutuu turvautumaan mutkitteleviin reitteihin. Suojateiden katukiveykset ovat usein niin korkeita ja kokonaan viistoamattomia, ettei niistä pääse kulkemaan. Rautatienkatu pohjoisen ja eteläisen alikulkutunnelin välissä on mahdoton liikkua. Raksilan puolella pääsee koko tien mitan eteenpäin, mutta tien ylitys ei onnistu juuri missään. Etu-Lyötystä pääpostille pitää mennä Koulukadun kautta. Sielläkään ei ole paljon paremmin asiat, mutta sitä kautta reitistä selviää. Hallituskatu on aivan samanlainen."
Timo, sähköpyörätuolilla liikkuja
"Minun pyöräreittini kulkee yleensä Peltolasta torille ja takaisin. Matka torille menee suht mallikkaasti Kajaanintien/Heikinkadun pyöräteitä pitkin ja lopuksi Ainolan puiston kautta. Palatessa yleensä tulen Pakkahuoneenkatua ylöspäin Rotuaarin kautta. Nyt uusi Pakkahuoneenkadun pyörätiestö on sekoittanut reittejäni varsinkin, kun sen ajosuunta on rantaan päin. Varsinkin Torikatu–Kirkkokatu -väli on maalattu niin täyteen merkkejä, ettei tiedä että missä pitäisi ajaa eli nyt tästä Pakkahuoneenkadun osuudesta tulee sellainen, jota välttelen."
Tapio, päivittäispyöräilijä
"Reitti rullaluisteluun vuosien saatossa haettu. Värttö–Tuira–Möljä–Nallikari–Pikisaari–Tuira–Hintta–Kynsilehto–Hönttämäki–Talvikangas–Haapalehto–Värttö. Pituutta noin 27–29 km. Hyvä monipuolinen, nähtävääkin."
Reijo, rullaluistelija