Ou­lu­lais­tak­si on sa­ta­vuo­tias

Mobilistit viettävät lauantaina koko Suomessa ensimmäistä kansallista ajoneuvomuseopäivää. Liikenteessä nähtäneen vanhoja neli- ja kaksipyöräisiä ajoneuvoja. Oulussa juhlitaan päivää rompemarkkinoilla, jotka jatkuvat vielä sunnuntaina automuseolla.

Tämä arvokas ilme kuuluu Oulun automuseon vanhimmalle taksille, Chevroletille vuosimallia 1938.
Tämä arvokas ilme kuuluu Oulun automuseon vanhimmalle taksille, Chevroletille vuosimallia 1938.

Mobilistit viettävät lauantaina koko Suomessa ensimmäistä kansallista ajoneuvomuseopäivää. Liikenteessä nähtäneen vanhoja neli- ja kaksipyöräisiä ajoneuvoja. Oulussa juhlitaan päivää rompemarkkinoilla, jotka jatkuvat vielä sunnuntaina automuseolla.

Merkkipäivään liittyy yleisökilpailu, jossa äänestetään museon suosikki. Muuten esillä on kauden näyttely, joka juhlistaa Oulun satavuotista taksiliikennettä. Eri aikojen takseja on seitsemän.

Taksiliikenne alkoi Oulussa 1906, samana vuonna kuin Helsingissä. Alan uranuurtaja oli Wilhelm Nyberg, joka hankki USA:sta käytettynä Ford A:n. Lupa elinkeinoon tuli poliisilta, kun hänet merkittiin pika-ajuriluetteloon. Muut luetteloidut ajoivat kyytejä hevospelillä.

Vanhin näyttelyn takseista on Chevrolet vuodelta 1938. Sotavuosia edeltävältä ajalta ja sotavuosilta autoja on säilynyt vähän. Ne joutuivat yleensä sotaan ja palasivat sieltä romuina.

Sotavuosien jälkeen elettiin säännöstelyn aikaa ja autoja sai vain lisenssillä. Jo 1940-luvun lopulla tuotiin itäautoja, Popedaa ja venäläisiä autoja. Popedoita ei museoon ole saatu, sillä niitä ei juuri ole säilynyt.

"Helsingin olympialaisten lähestyessä kesällä 1952 kesällä valtiovalta heltyi antamaan lisenssejä. Tuolloin tuotiin Chevroletejä ja Fordin customeja", Oulun seudun mobilistien puheenjohtaja Erkki Knuutila kertoo.

"Kun kisat olivat ohi, autot menivät viranomaiskäyttöön, esimerkiksi lääkäreille ja poliiseille. Vasta 1954-1955 alettiin autoja saada vapaammin."

Vallitseva väri vanhoissa takseissa oli musta, mutta Volgaa, joka oli yleisimpiä takseja 1960-luvun alussa, oli jo monen värisiä.

Vielä keväällä 1925 Oulussa oli vain yksi autoasema "pirssejä" varten. Elokuussa 1926 määrättiin niille neljä eri seisontapaikkaa: Asemakadun ja Torikadun kulmaan kymmenelle autolle, Kirkkokadun ja Albertinkadun kulmaan toiset kymmenen, kauppahallin vierustalle Rantakadulle viisi autopaikkaa ja Rautatien edustalle saman verran. Tuiran puolelle hermo-
sairaalan luokse perustettiin viides seisontapaikka kahta vuotta myöhemmin.

1925 asiakkaat saattoivat saada taksin soittamalla autoilijoiden yhdessä hankkimaan puhelimeen. Autoilijat mainostivat lehdessä myös kotinumeroita. Oulun ulakeskus juhlittiin käyttöön 1967. Atk-välitteinen tilausjärjestelmä tuli käyttöön 1991, GSW/GPRS-verkko kolme vuotta sitten.

Näyttelyssä on yksi koulutaksi. 1950-luvulla luotiin pohja koulukuljetusten lisääntymiseen. Seuraavalla vuosikymmenellä tuli voimaan laki sairausvakuutuslain mukaisesta matkakustannuskorvauksesta. Lakien myötä koululaiskuljetukset lisääntyivät ja taksien tulot kasvoivat.

Vuoden 1925 T-Ford, joka on yksi Erkki Knuutilan viidestä vanhasta autosta, on nähtävillä näyttelyssä automuseolla, minne se jääkin toistaiseksi.

Mobilisteja on Oulun seudulla tällä hetkellä 237. Vanhojen autojen harrastus tuntuu olevan tosimiesten hommaa, sillä jäsenistössä on vain neljä naista. Sen sijaan monet mobilistien vaimot osallistuvat kuukausikokouksiin.

Rompemarkkinoille ja automuseopäiville odotetaan paria tuhatta kävijää. Kysytyimpiä artikkeleita ovat olleet viime vuosina mopojen osat. Esimerkiksi pappatuntureilla on harrastajia tiuhassa. Myös vuosikymmeniä vanhojen autojen eristeet haurastuvat ja uusia etsitään rompemarkkinoilta.

Ilmoita asiavirheestä