Ou­lu­lais­nuo­ret olivat kaa­ta­mas­sa Ruotsia Ra­ti­nas­sa – Sonja Stång aitoi ja Ella Nisula loik­ka­si, mutta mo­lem­mat tie­tä­vät, miten pi­ka-ai­to­ja juos­taan

Ella Nisula (vas.) hallitsee pika-aidat, mutta Ruotsi-ottelussa hän hyppäsi kolmiloikkaa. Sonja Stång voitti aitajuoksun ja oli myös mukana Suomen pikaviestijoukkueessa.

Kuva: Pekka Peura

Kehittyvä nuori urheilija menee eteenpäin kuin huomaamatta. Sadasosia, kymmenyksiä ja sekunteja putoaa pois, senttejä ja metrejä tulee lisää.

Kysymys ei ole siitä, tuleeko ennätys, vaan siitä, milloin ja missä kilpailussa se tulee.

Kaikki kuulostaa helpolta, mutta taustalla on lähes poikkeuksetta pitkäjänteinen, määrätietoinen ja kilpailuhenkisyyttä vaativa työ harjoituksissa.

Se tuo eteen paitsi uusia ennätyksiä myös uusia merkkipaaluja uralla. Debyytit Kalevan kisoissa ja maaotteluissa ovat palkintoja.

Kuivasjärven Auran Ella Nisula, 17, ja Sonja Stång, 16, ovat päässeet nauttimaan kehityksensä mukana tuomista palkinnoista.

Viikko sitten Nisula ja Stång saivat Ratinan stadionilla maaottelukasteensa. Ruotsi kaatui tyttöjen maaottelussa komeasti lukemin 109–91.

– Minua ei oikeastaan jännittänyt lainkaan, koska olin niin innossani tunnelmasta, Stång sanoo.

Nisula komppaa seurakaveriaan.

– Tunnelma oli ihan sikahyvä. Kaikki urheilijat kannustivat toisiaan.

Stång juoksi 100 metrin aitojen voittajaksi ajalla 13,82. Ennätystä ei syntynyt, mutta sadasosan heitto parhaaseen kertoo todellisesta onnistumisesta. Auralainen juoksi lisäksi pikaviestijoukkueessa.

Nisula – joka on myös pika-aituri – kilpaili sinivalkoisissa väreissä kolmiloikassa. Hän venyi roimaan vastatuuleen ennätykseensä 12,07, jolla irtosi kolmas sija.

Nuoruuteen kuuluvat myös yritykset ja erehdykset.

Toki aikuisten aidat ovat Kalevan kisoissa 7,80 senttiä korkeammalla kuin alle 18-vuotialla, mutta eivät niin korkealla, että se selittäisi Stångin kisadebyytin ajan 17,06.

Silloin harmitti todella paljon, mutta nyt seitsemän viikkoa myöhemmin Stångia jo naurattaa. Annimari Korte ja Lotta Harala viilettivät kaukana edellä.

– Ei mennyt ihan putkeen. Tulin ensimmäiselle aidalle väärä jalka edellä ja jouduin vetämään toisen välin neljällä askeleella. Se meni siinä koko kisa sekaisin.

Yrityksen puutteesta ei ollut kyse, päinvastoin toki.

– Kun tulee liian kova tahto, tikkaan alun lyhyemmillä askelilla. Pitäisi olla vain malttia mennä pidemmillä askelilla, Stång tietää.

Nisula juoksi erässään lähes tarkalleen sekunnin Reetta Hurskeen takana aikaan 14,33.

– Lopussa juoksu vähän tyssäsi vastatuulen puuskaan, mutta silti se meni ihan hyvin. Olin innoissani Kalevan kisojen ilmapiiristä ja yritin vain keskittyä normaalisti, hän kertoo.

Nisula siirtyy tulevaksi kaudeksi 19-vuotiaiden sarjaan, joka tarkoittaa aitakorkeuden nousua pysyvästi 84 senttiin. Stång seuraa perässä vuonna 2020.

– Olen niin pitkä, että muutos tuntuu jopa paremmalta. On vain pidettävä juoksuasento ylhäällä, 185-senttinen Nisula toteaa.

Kun puhutaan Aurasta ja aitajuoksusta, puhutaan tietenkin myös Anne Karvinen-Poutasesta. Kokenut valmentaja on myös Nisulan ja Stångin taustalla. Stångia valmentaa lisäksi hänen isänsä Jari Stång.

Jos tyttöjen pitäisi valita yksin- tai yhteisharjoittelun väliltä, vastaus tulisi alle sekunnissa – niin kuin se tuleekin.

Ehdottomasti yhteisharjoittelu, tytöt sanovat.

– Kun otamme lähtöjä yhdessä, siinä tulee sopivasti kilpailua..., Pateniemen tyttö Stång aloittaa.

– ... ja on muutenkin hauskempaa, jääliläinen Nisula jatkaa.

Aitureita molemmat, kyllä, mutta lahjakkaat juniorit pärjäävät muissakin lajeissa.

Stång sai elokuussa 16-vuotiaiden SM-hopeaa aitojen lisäksi 100 metrin sileältä matkalta. Nisula oli 17-vuotiaiden mestari aidoissa ja nappasi kolmiloikassa hopeaa Jessica Kähärän takana.

Onko Nisula tulevaisuudessa aituri vai kolmiloikkaaja? Pitkänhuiskealla tytöllä olisi Kristiina Mäkelän kaltaiset raamit loikkaajaksikin.

– Olen treenannut enemmän aitoja, kolmiloikassa olen käynyt lähinnä kisoissa. Aidat on jotenkin ollut kivempi... en oikein tiedä.

Stångilla aidat valikoitui päälajiksi muutama vuosi sitten.

– Olen aina tykännyt aitajuoksusta. Ehkä se johtuu siitä, ettei laji ole niin helppo. Siinä pitää olla hyvä tekniikka.

Kaksi tyttöä, kaksi tekniikkaa, kaksi tyyliä. Yksi yhteinen ajatus: ennätyksiä olisi kiva tehdä tulevinakin kesinä.