Alueelliset hyvinvointierot näkyvät sydäninfarktikuolleisuudessa. Tuoreen valtakunnallisen selvityksen mukaan 35-74-vuotiaiden oululaismiesten infarktikuolleisuus on yllättäen pienempi kuin Turussa, jossa se on kautta aikojen ollut Suomen matalimpia.
"Tulos oli yllätys myös meille. Miesten infarktikuolleisuudessa Oulun kaupunki poikkeaa selvästi edukseen ympäröivästä maaseudusta ja etenkin läänin itäosasta. Kainuussa sepelvaltimotaudin sairastavuus- ja kuolleisuusluvut ovat yhä erittäin korkeat", kertoi ylilääkäri Veikko Salomaa Kansanterveyslaitoksen epidemiologian ja terveyden edistämisen osastolta.
Salomaan mukaan Oulun edullinen tilanne koko Pohjois-Suomeen nähden on yhteydessä kaupunkilaisten tulotasoon ja korkeaan koulutukseen.
"Oulussa asuu pitkälle koulutettua väkeä kapunkimaisessa ympäristössä ja väestön elintavat ja sosioekonominen asema ovat selvästi edullisemmat kuin maaseudun asukkailla. Elintapoihin, ravintoon ja tupakointiin liittyvä terveysvalistus tehoaa korkeasti koulutettuihin paremmin kuin vähemmän koulutettuun väestöön", Salomaa kertoi.
FINAMI-sydäninfarktirekisteriin on kerätty vuosilta 1993-1997 kaikki 35-74-vuotiaiden sepelvaltimotautikohtaukset ja -kuolemat Joensuun seudulta, Kuopiosta, Turusta ja Oulusta. Kohtauksia kertyi tutkimuspaikkakunnilla viisivuotiskauden aikana yhteensä lähes 9800, joista 5 362 oli varmoja sydäninfarkteja tai sepelvaltimotautikuolemia.
Miesten ja naisten infarktikuolleisuus oli Itä-Suomessa odotetusti suurempi kuin Turussa, mutta Oulun matalia kuolleisuuslukuja ei osattu ennakoida. Sataa tuhatta asukasta kohti laskettuna vuonna 1977 sydäninfarktiin kuoli Oulussa 241 miestä, Turussa 289, Kuopiossa 281 ja Joensuun alueella 314.
Miehillä sepelvaltimotautikuolleisuus laski viisivuotiskauden aikana keskimäärin 7,1 prosenttia ja naisilla 5,9 prosenttia. Turussa naisten infarktikuolleisuus väheni vain vajaan prosentin, kun se esimerkiksi Oulussa laski 4,3 prosenttia.
Kohtaukset yhä
hyvin vaarallisia
"Kielteinen yllätys oli se, että kokonaisuutena sydäninfarktikohtausten tappavuus on laskenut meillä hyvin vähän tai ei juuri lainkaan. Jos kohtaus tulee, se on lähes yhtä vaarallinen kuin takavuosina. Kuolleisuuden lasku johtuu pääosin siitä, että sydänkohtauksia ilmaantuu aiempaa vähemmän, mutta kohtausten tappavuus on pysynyt lähes ennallaan", ylilääkäri Salomaa selvitti.
Kuolleisuuden väheneminen johtuu erityisesti siitä, että uusintakohtausten määrä on selvästi laskenut.
"Jos ihminen selviytyy ensimmäisestä sydänkohtauksestaan hengissä, tehokkailla hoitomenetelmillä ja ennaltaehkäisevällä lääkityksellä kohtaukset pysyvät aika hyvin loitolla. Suurin osa sepelvaltimotautikuolemista tapahtuu kuitenkin sairaalan ulkopuolella. Jos ihminen ei ehdi hengissä sairaalaan, paraskaan hoito ei voi elvyttää häntä."
Viisivuotiskauden aikana todetuista miesten sepelvaltimokuolemista 67 prosenttia ja naisten kuolemista 56 prosenttia tapahtui ennen sairaalaan tuloa tai tunnin sisällä oireiden alkamisesta. Vaikka yli puolet sydäninfarktiin menehtyneistä miehistä ja naisista tiesi sairastavansa sepelvaltimotautia, kohtausten tappavuuteen tällä tiedolla oli hyvin vähän vaikutusta.
"Sairaalan ulkopuolella tapahtuvia sepelvaltimotautikuolemia voidaan parhaiten torjua ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä ja tiedossa olevan taudin tehokkaalla hoidolla ja lääkityksellä. Selvitys ei anna aihetta muuttaa sepelvaltimotaudin ehkäisyä, mutta nykyisiä toimenpiteitä on syytä tehostaa", Veikko Salomaa totesi.
Infarktikohtausten tappavuus on Suomessa vähentynyt hitaammin kuin muissa länsimaissa. "Varmaa syytä on vaikea sanoa, mutta näyttää siltä, että akuutin sepelvaltimotautikohtauksen hoitoresurssit ovat meillä puutteelliset", Salomaa arvioi.
Sepelvaltimoiden pallolaajennuksia tehdään Suomessa äkillisen sydäninfarktin hoidossa huomattavasti vähemmän kuin muissa länsimaissa.
"Meidän selvityksemme päättyy vuoteen 1997. Sen jälkeen resursseja on entisestään vähennetty. Oulussa pallolaajennuksia tehtiin kuitenkin selvästi enemmän kuin muissa tutkimuskaupungeissa."
Pallolaajennuksia ja ohitusleikkauksia tehtiin naispotilaille suhteessa vähemmän kuin miehille. "Sama ilmiö on todettu myös muualla maailmassa. Tästä huolimatta naisten kuolleisuus kohtaukseen välittömästi tai kuukauden kuluessa on pienempi kuin miespotilailla. Miehistä suurin osa kuolee ennen kuin he ehtivät sairaalaan."
Naisten huonompi hoito ei Veikko Salomaan mukaan johdu syrjinnästä vaan siitä, että naisen sepelvaltimotautikohtaus ei ole yhtä selväpiirteinen kuin miehen. "Myös hoito on useinteknisesti hankalampaa, koska naisilla on pienemmät suonet."