Oululaislähtöinen Kasperi Kropsu on niitä harvoja suomalaisia rullalautailijoita, jotka lähtevät tosissaan yrittämään paikkaa vuoden 2020 Tokion olympialaisiin. Kropsu suhtautuu kolmen vuoden päästä häämöttävään suurtapahtumaan kuitenkin vielä tässä vaiheessa skeittarin tyyneydellä.
– Kolme vuotta on melko pitkä aika. Ei tässä vielä mikään hätä ole. Normaalisti vain eteenpäin, Kropsu pohtii olympiamahdollisuuksiaan.
– Kisoihin pääsy riippuu paljon päivästä ja fiiliksestä. Skeittaus on fiilispohjaista touhua ja hauskanpitoa. Joku päivä menee paremmin, joku päivä huonommin. Menen eteenpäin avoimin mielin, en veren maku suussa.
Kun Kansainvälinen olympiakomitea KOK hyväksyi viime elokuussa rullalautailun yhdeksi uudeksi lajiksi Tokioon, kimpoilivat mielipiteet lajiväen keskuudessa molempiin suuntiin.
Toisten mielestä skeittauksen muuntuminen kilpaurheiluksi ei ole yksinkertaisesti suotavaa, toiset taas eivät näe asiassa minkäänlaista ongelmaa.
– Jotkut pitävät skeittauksen olympiastatusta maailmanloppuna. Nämä ihmiset haluavat pitää skeittauksen valtavirran vastaisena lajina, kertoo Oulusta lähtöisin oleva ja nykyisin Helsingissä asuva lautailija.
Kropsu, vuosien 2015 ja 2016 SM-pronssimitalisti, kuuluu siihen joukkoon, joka pitää lajin pääsyä olympialaisiin positiivisena asiana.
– Olympiapaikka tuo lajille sikana näkyvyyttä. Todennäköisesti myös uusia harrastuspaikkoja tulee lisää, uskoo Kropsu ja sanoo ymmärtävänsä myös vastakkaiset mielipiteet.
Näillä näkymin Tokion rullalautailussa kamppaillaan mitaleista kahdessa eri kilpailumuodossa, streetissä ja parkissa. Streetissä temppuillaan esimerkiksi rappusissa ja kaiteissa katumaisella alueella. Parkissa puolestaan kilpaillaan lumilautailusta tutussa halfpipe-tyyppisessä rakennelmassa.
– Yhdysvaltalaiset pärjäävät varmasti olympialaisissa. Laji on siellä niin suuri juttu. Lisäksi Brasilia ja Australia ovat kärkimaita. Muutamia menestyjiä tulee myös Euroopasta, Kropsu ennakoi.
Suomessa kilpailut vähissä
24 vuotta tässä kuussa täyttävä Kropsu tuntee itse olevansa pikkuhiljaa parhaimmillaan rullalautailijana.
– Skeittaaminen tuntuu oikein hyvältä tällä hetkellä, viisivuotiaana lajin harrastamisen aloittanut Kropsu myhäilee.
Kropsu harjoittelee yleensä Helsingissä Eläintarhan skeittipuistossa sekä Kontulan skeittihallissa.
– Oikeita kilpailuja Suomessa on todella, todella vähän. Ulkomailla kisaan pari kertaa vuodessa.
Kropsulla on yksi iso sponsorisopimus ulkomailta ja Suomesta. Toinen sponsori muun muassa kustantaa Kropsulle työvälineet, eli laudat.
– Rahaa en tienaa ainakaan vielä lajista, vantaalaisen kauppakeskuksen lautailukaupassa työskentelevä Kropsu sanoo.
– Olen niin sanotusti oman alan hommissa, hän naurahtaa.
Vapaus viehättää
Kropsu odottaa mielenkiinnolla, onko olympialaisten skeittauksessa jonkinlaiset yhteiset säännöt - esimerkiksi lautojen osalta.
– Nykyisen ne voivat olla pituudeltaan ja leveydeltään ihan millaisia vain.
Oman lautansa puuosan Kropsu vaihtaa uuteen viimeistään kuukauden välein.
– Laakerit, trukit ja renkaat kestävät kauemmin, hän kertoo.
Mikä rullalautailussa sitten oikein viehättää?
– Vapauden tunne. Ei ole sääntöjä eikä valmentajaa. Lajissa saa toteuttaa itseään. Skeittaus on taiteen muoto, Kropsu tunnelmoi.