Kaupunginkamreeri Heikki Bäckströmin tyttäret Telma (s. 1929) ja Maija (s. 1931) – perheen kesken Teppa ja Tytti – läksivät kumpikin parikymppisinä vuoron perään Englantiin au pair -työhön. Molemmat jäivät maailmalle avioiduttuaan englantilaisen miehen kanssa.
Maijasta on tullut toisen nimensä mukaisesti Helena.
– Se on niin paljon helpompi lausua kuin Maija, Helena Margesson selittää.
Kaksikko on parasta aikaa kyläilemässä Oulun-sukulaisten luona. Veljet Valter ja Reino Bäckström sekä perheen nuorimmainen Anna-Liisa Hirvenoja ovat sisartensa seurassa koko porukalla Oulussa koolla ensi kerran 29 vuoteen.
Bäckströmit ovat levittäytyneet kolmelle mantereelle. Telma Martin perillisineen asuu Australiassa, Helena Margesson muutti jo vuosia sitten Yhdysvaltoihin ja hänen perhettään on myös Britanniassa.
Sairaanhoitajaksi kouluttautunut Martin kulki virkamiesuraa tehneen miehensä Godfreyn mukana ensin Etelä-Afrikkaan, sitten Iranin Teheraniin, josta perhe siirtyi Australian Sydneyhyn, jonne he asettuivat.
– Olimme Teheranissa shaahin vallan aikaan. Millaisia juhlia siellä järjestettiinkään! Kiersimme illallisilla ja kutsuilla muun muassa eri lähetystöissä, Telma kertoo.
Kuningattaren lähipiirissä
Pikkusisarelle työpaikka englantilaiskodissa koitui kohtaloksi.
– Olin nanny kuningatar Elisabetin yksityissihteerin, Martin Charterisin perheessä. Ajattele – minä pikku-Maija, Helena selittää.
– Sitä kautta tapasin puolisoni, Gay Margessonin veljen Francisin.
Gayn ja Francisin isä oli varakreivi DavidMargesson, joka toimi Winston Churchillin hallituksessa 1931–40 puoluekuria ja tiedottamista käsissään pitelevänä tärkeänä toimihenkilönä – chief whip – ja 1940–42 sotaministerinä.
– Sanoin jo 11-vuotiaana noille veljilleni, että minä menen naimisiin englantilaisen lordin kanssa.
Niin hän tekikin, perihän puoliso isänsä arvonimen ja Helenasta tuli lady Margesson.
Helenan työnantaja Martin Charteris aloitti työnsä kuningattaren palveluksessa tämän vielä ollessa prinsessa Elisabet.
– Kuningatar halusi kutsua kruunajaisiinsa myös henkilökuntansa lapsia. Olimme toki Buckinghamin palatsin takatiloissa, mutta saimme mennä katsomaan, kun hän saapui parvekkeelta tervehtimästä riemuitsevia alamaisiaan. Hän kulki ohitseni käytävällä niin läheltä, että olisin voinut koskea häntä, Helena kertoo.
– Minua niin kävi sääliksi nähdä se painava kruunu kuningattaren päässä!
Pulla on koko suvun suosiossa
Maailmalle asettuneet Telma ja Helena kaipaavat kotiin erityisesti jouluna. Ikävää lievittävät joulupöytään tehdyt perinneruoat.
Kumpaisellakin on silti läpi vuoden omat erityiset kotoisat herkkunsa. Telma on opettanut koko 27-henkisen perheensä pullan ystäviksi.
– Ja silliä minulla on aina jääkaapissa!
Sisarukset nauravat, että Helenan luo New Yorkin osavaltioon mennessä tiedetään pakata mukaan salmiakkia.
– Hän ei voi saada tarpeekseen siitä, Telma toteaa.
– Muistan, kun kävimme lapsena apteekista ostamassa salmiakkia. Niitä ruudun mallisia pieniä pastilleja, jotka oli pakattu paperipusseihin, Helena kertoo.
– Sinähän et taida tietääkään, että nykyään on myös salmiakkia alkoholissa! isoveli Valter hoksauttaa.