Kun Marjatta Herajärvi saapui vuonna 1967 nuorena opettajana miehensä kanssa Ouluun, ei hän arvannut, että vierailusta tulee pitkä. Torniossa kasvaneet Herajärvet ovat asuneet Oulussa siitä lähtien paria vuotta lukuun ottamatta.
"Kotini, perheeni ja suuri osa ystävistäni on Oulussa. Olen oululainen", Herajärvi vakuuttaa.
Puheen hoo ei ole unohtunut kokonaan. Hän puhuu mielellään koulussa tunneilla Tornionjokilaakson murretta, eivätkä oppilaat ole moksiskaan. Hoo ja mie ovat myös opettajainhuoneessa hyvä tapa saada suunvuoro, jos sitä ei muuten tipu.
Vaikka Herajärvi käyttää puheessaan myös Oulun murretta, ei se kokonaisuutena istu hänen suuhunsa.
"Kolome ei ole kaunis sana", kieliä harrastava opettaja sanoo.
Oululaiset eivät katselleet nokkavartta pitkin Herajärviä, kun he tulivat kaupunkiin. Toisin kävi tutuille 1960-luvulla, joiden murteelle naurettiin työpaikalla niin paljon, että he muuttivat pois.
"Toki Hiukkavaarassa upseeri-miehen lähellä suurin osa oli tullista tulleita", Herajärvi sanoo.
Sen sijaan pari vuotta eräällä pienellä paikkakunnalla oli hankalaa. Siellä oli vaikea tulla hyväksytyksi.
Herajärvelle juuret ovat tärkeitä. Hän liittyi Väylänvartisiin, Tornio-Muonionjokivarresta kotoisin olevien yhdistykseen heti, kun se perustettiin vuonna 1990.
"On hyvä tietää, mistä on lähtöisin", neljättä vuotta Väylänvartisten puheenjohtajana toimiva Herajärvi kertoo. Kotiseutu kiinnostaa ja kun tuttu murre kuuluu, hän tuntee olonsa kotoisaksi.
Herajärveä kiinnostaa Oulu-seurassa mukana olo, mutta siihen ei ole tullut liityttyä.
Eläkkeellä Herajärvet jäävät Ouluun. Silloin aikaa toki vierähtää Tornionjokivarren mökissä paljon nykyistä enemmän.
Yli puolet oululaisista tullista tulleita
Herajärvet eivät ole yksin. Reilusti yli puolet oululaisista on muualta tulleita. Se ei ole erityisen paljon, vaan lähellä koko maan keskiarvoa. Oulun seudulla vähiten paljasjalkaisia oli toissa vuoden lopussa Kempeleessä.
Eniten asuinkunnassaan syntyneitä Suomessa on Kuhmossa. Muuttovirta on vienyt reippaasti rajaseudulta pois, mutta Kuhmon imu on ollut laimeaa. Tiedot ilmenevät Oulun yliopiston maantieteen laitoksen vielä julkaisemattomista tiedoista.
Paikkakunnalta toiselle muuton motiivina on ensisijaisesti opiskelu ja työ.
"Etenkin nuoriso voi muuttaa kaupunkeihin yhä useammin harrastusten, kavereiden ja tsempin perään", professori Anssi Paasi maantieteen laitokselta lisää.
Vaikka samastuminen kuntaan on kenties muuttoliikkeen myötä löystynyt, tilalle on tullut alueiden Eurooppa-buumi. Se korostaa esimerkiksi murteita. Savoksi tehty Aku Ankka ja Oulun murrekirjat ovat tästä esimerkkejä.
Yhä enemmän on myös virkansa puolesta toimivia alueaktivisteja, opettajia, poliitikkoja, toimittajia, jotka rakentavat me-henkeä.
"Paikkakunnan erityisyyden tunnustaminen on hyvää, kun se kanavoituu positiivisesti, ylpeydeksi omasta alueesta. Mutta se ei saa johtaa toisin ajattelevien tai muualta tulleiden syrjimiseen", Paasi sanoo.
Juurien etsimisen muodot muuttuvat. Esimerkiksi Helsingin seudulla on oululais- ja pohjoissuomalaisryhmiä, jotka ovat järjestäytyneet Kärppä-faniryhmiksi. Niitä on tullut esimerkiksi tuttujen ylioppilasosakuntien rinnalle.
Syntymäpaikan merkitys luultavasti vähenee muuttoliikkeen myötä. Ihmiset ovat yhä useammin asiantuntijarooleissa. "Silloin ei ole väliä syntymäpaikalla, vaan osaamisella. Tästä näkökulmasta paljasjalkaisuuden korostaminen on vanhanaikaista."
Nykyaikaa ovat myös erilaiset harrastuksiin ja vapaa-aikaan liittyvät roolit, kuten koirakilpailussa menestyminen.
Eri alueiden mielikuvat vaihtelevat. Erään väitöskirjan mukaan savolaisuudelle naureskellaan Etelä-Suomessa, mutta pohjalainen ylpeys ja rehvakkuus koetaan positiiviseksi. Niinpä savolaiset pyrkivät muuttamaan puhettaan pohjalaisia enemmän. Samalla katoaa osa persoonallisuutta.