Helmikuun 21. päivä vuonna 1944 päättyi Oulussa surullisissa merkeissä. Kaupunki oli täynnä pommitusten tuhoja, ja Kajaaninkadun tuntumassa roihusi suuria tulipaloja.
Kyseessä oli Neuvostoliiton ilmahyökkäys, joka oli alkanut pian kello 18:n jälkeen. 25 viholliskonetta lensi kaupungin ylle kahdeksana aaltona, ja pudotti kaupunkiin miina- ja palopommeja.
Neljä kuoli ja yli kaksikymmentä haavoittui. Lisäksi kymmeniä rakennuksia tuhoutui – suurin osa tulipalojen vuoksi.
Tulipalojen sammuttamiset jatkuivat seuraavaan päivään, ja palokuntia hälytettiin Ouluun jopa Kokkolasta ja Haaparannasta saakka.
Pommien keskeltä suojaan
Oululainen Heikki Alanne oli tuolloin 10-vuotias. Hänet oli lähetetty pari päivää aikaisemmin turvaan sukulaisperheen luokse Kestilään. Kaupunkiin olivat jääneet äidin lisäksi isosisko ja -veli, 3,5-vuotias pikkusisko sekä isovanhemmat.
Perhe asui aivan Koulukadulla kaupungin keskustassa.
”Äitini oli lottien muonituspäällikkö. Hälytyksen tullessa hän lähti juoksemaan kotiin. Pikkusiskoni oli kotona mummun kanssa, ja mummu ei oikein välittänyt pommisuojista. Hän oli vakaumuksellinen metodisti ja oli sitä mieltä, että enkelit suojelevat”, Alanne muistelee.
Kun Alanteen äiti pääsi koti, mummu tosiaan oli pikkutytön kanssa kotosalla. Äiti otti lapsen syliinsä ja lähti juoksemaan kohti pommisuojaa, joka sijaitsi noin 70 metrin päässä.
”Kun he olivat puolivälissä matkalla suojaan, pommit alkoivat putoilla. Ensimmäiset pommit tulivat noin sadan metrin päähän”, Alanne kertoo.
Pommisuoja oli Kanniston talon kellarissa, jota oli vahvistettu laudoilla ja hiekalla. Se oli myös Heikki Alanteelle tuttu paikka, sillä sinne lähdettiin aina, kun hälytys ilmahyökkäyksestä tuli. Hälytyksiä oli jatkosodan aikana lukuisia, mutta helmikuuhun 1944 saakka kaupunki säästyi suuremmilta pommituksilta.
Helmikuussa 1944 ilmahyökkäykset jatkuivat Oulussa viikon ajan. Voimakkaimmat pommitukset alkoivat 27. helmikuuta, jolloin kaupunkia pommitettiin kolmeen kertaan.
Katso kuvagalleria pommituksen tuhoista Oulussa.