Nallikarissa oli viime perjantaina vähän uimareita, mutta rannat mustanaan väkeä.
Kaikkien katse oli samaan suuntaan merelle, kun purjealus Sedovin mastot tulivat esiin saarten takaa. Kaikilla oli myös sama puheenaihe. Juuri tällaista Ouluun kaivataan, merellistä tuulahdusta, mikä niin voimakkaasti on ollut yhtä kaupungin historian kanssa.
Hyvin yksituumaisia oululaiset olivat myös siitä, että Oritkarin laituri ei ole paraatipaikka kaunotarten esittelyyn. Sedov olisi haluttu Toppilan satamaan, mutta väylän syväys ei ihan riittänyt maailman suurimmalle purjealukselle.
Sedoviin kävi Oritkarissa tutustumassa noin 12 000 ihmistä, ja oli varmasti tuhansia, jotka tiedossa olleen jonotuksen vuoksi jäivät suosiolla rannalle.
Kun laivat ja merellisyys kiinnostavat oululaisia näin kovasti, miksi kaupungissa ei sitten panosteta enemmän siihen, mitä asukkaat haluavat?
Kaupungin päättäjät ovat olleet kovakorvaisia, kun Toppilan salmen ympäristön suunnitelmissa laivamenneisyys- ja tulevaisuus jäi jalkoihin. Vielä ei ole liian myöhäistä, ja Toppilan kehittämissuunnitelmia voidaan tarkentaa.
Laivojen ja muun merellisen imagon noston lisäksi oululaisten puheissa on ollut jo vuosikymmenet pari muuta kestotoivetta. Maauimala olisi poikaa, kun pohjoisessa vedet lämpenevät hitaasti. Huvipuisto on kolmas kestotoive. Kuusisaaren tapahtumapuisto on hyvä ajatus.
Oulussa on runsaasti kiinnostavia tapahtumia, mutta sillisalaatin alustaksi tarvitaan pysyviä vetonauloja. Mikä kiinnostaa oululaisia itseään, houkuttelee muitakin.