petri.hakkarainen@kaleva.fi
Oulujärven rannat Vaalassa nousivat yllättäen Fennovoiman suunnitteleman ydinvoimalaitoksen mahdolliseksi sijoituspaikaksi. Suomineidon napa on edelleen vain yksi mahdollinen atomimyllyn paikka, ja ehkä siksi kannanotot puolesta ja vastaan ovat olleet varsin maltillisia.
Aiheen luulisi kiinnostavan myös alajuoksun väkeä, etenkin oululaisia. Oulu kun juo edelleen Oulujokea. Tavoite pohjaveteen siirtymisessä on vuodessa 2020. Ydinvoimala voisi käynnistyä jopa muutamaa vuotta aikaisemmin. Ainakin herkimpien ajattelijoiden kurkkua kenties hieman kuristaisi, jos kulauttelisi vettä, jonka tietää kiertäneen ydinvoimalaitoksen läpi. Vaikkei vedessä säteilyä olisikaan.
Fennovoiman miehet kävivät kertomassa vaalalaisille, että väkisin ei laitosta Niskanselän rannalle tuoda. Tämän lupauksen varjossa haaveet ja pelot voimalasta voitaisiin haudata Vaalassa vaikka heti, sillä ainakin sijoituspaikaksi kaavaillun Jylhänniemen asukkaat ovat useammallakin suulla todenneet, ettei sellaista rahaa löydy, jolla he kodeistaan luopuisivat.
Maiden myynnistä voimalaitosten tonteiksi on Vaalassa kuten muuallakin pohjoisen jokivarsilla kokemusta. Vaikka kaikki olisikin tehty lakien mukaan, katumusta ja katkeruutta podettiin kauppojen jälkeen monessa talossa vielä seuraaviinkin polviin saakka.
Vesivoimaloiden paikkoja osteltaessa aseina olivat nopea toiminta ja isännän eteen lyöty iso setelitukko. Nyt tietä siloitellaan avoimuudella ja runsaalla tiedottamisella. Luvattu etukäteen tiedottaminen mahdollisen sijoituspaikan maanomistajille tosin unohtui ainakin Vaalassa, mutta annettakoon anteeksi pieni lipsahdus uudelle yhtiölle.
Jokainen voi silti kuvitella, miltä tuntuu, kun yleisessä tiedotustilaisuudessa valkokankaalle heijastetaan kartta, jossa oma koti on mahdollisen voimalan paikkaa kuvaavan ympyrän sisäpuolella. Asian olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin.
Jos vaikka lupaajat vaihtuvat ja mieli muuttuu, kannattaa vilkaista, mitä Suomen laki sanoo ""kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta sähkölaitosta varten."
Vuodelta 1929 peräisin olevan lain mukaan "jos sellaista sähkölaitosta varten, jolla on yleisehkö merkitys, tarvitaan toisen kiinteistöä, voidaan maan omistaja tai haltija .... velvoittaa täydestä korvauksesta luopumaan maa-alueesta..." Edelleen todetaan, ettei tällaiseen käyttötarkoitukseen tule ottaa maata sataa metriä lähempää rakennusta tai puutarhaa, "paitsi, milloin tarkoitukseen ei voida erittäin suuretta haitatta ottaa muuta aluetta."
Lauhdevesi, tai ehkä oikeammin jäähdytysvesi on normaalitilanteessa ydinvoimalan tuntuvin ympäristöön vaikuttava tekijä. Jos ja toivottavasti kun Vaala etenee sijoituspaikkakuntaehdokkaiden valinnassa ympäristövaikutusten arviointiin, luvassa on mielenkiintoista tietoa siitä, miten järveen vaikuttaisi se, että sinne pumpattaisiin reippaasti lämmennyttä jäähdytysvettä 60 000 litraa sekunnissa.
Vaalassa ei panikoida säteilyvaaran kanssa - asiantuntijoiden lausunnot modernin ydinvoimalan turvallisuudesta ja vakuuttavat ainakin valtaosaa ihmisistä. Enemmän kannetaan huolta Oulujärven lämpenemisestä. Miten kävisi kaloille, tulisiko levähaittoja? Uskaltaisiko jäillä liikkua? Suurta hyvää ei saataisi tässäkään tapauksessa ilman jonkin kokoista pahaa.