Eräs mielenkiintoinen pääasiassa suvuttomasti lisääntyvä eläinryhmä on Gyrodactylus-kidusmadot, joihin kuuluu muun muassa Itämeren lohilla yleinen lohiloinen (Gyrodactylus salaris).
Kidusmatoja on lähes kaikilla kalalajeilla, ja eri lajeilla loisivia matoja on pidetty pääsääntöisesti eri matolajeina.
Joillakin kaloilla on todettu loisivan useita kidusmatolajeja. Osa näistä lajeista harrastaa luultavasti myös suvullista lisääntymistä. Kidusmatojen pääsääntöinen lisääntymistapa on kuitenkin kloonautuminen.
Äitimadon sisällä kasvaa tytärmato, jonka sisällä kasvaa jo seuraava mato. Siten kidusmato on jo syntyessään raskaana!
Syntyvät jälkeläiset ovat täysin äitinsä kaltaisia, joten sama klooni kattaa helposti koko kalan tai koko järven yhden isäntäkalalajin kalat. Esimerkiksi kirjolohella esiintyy Skandinaviassa kahta eri kidusmatolajia, joista toinen (G. salaris) esiintyy myös lohella ja toista vielä nimeämätöntä lajia tavataan vain kirjolohella.
Tämä oululaisten tutkijoiden löytämä kirjolohelle tyypillinen kidusmato on syntynyt kahden lajin risteytymisen tuloksena.
Kidusmadoilla nimittäin näyttää olevan sellainen tapa, että ne intoutuvat harrastamaan seksiä joutuessaan uuteen ja erilaiseen ympäristöön ja silloin lajirajatkaan eivät ole esteenä. Tässä tapauksessa uusi ympäristö on ollut Pohjois-Amerikasta tuotu kirjolohi.
Tämän yhden risteytymisen tuloksena syntynyt yksi ainoa mato on onnistunut kloonaamaan itseään niin tehokkaasti, että se on valloittanut suuren osan Skandinavian kirjolohista.