Arkkitehti Pekka Laatio huokaisee syvään Helsingin keskustan Stockmannin myymälän hissiaulassa. Neljän vuoden suunnittelutyö on tullut juuri tärkeään taitekohtaan, kun suomalaisten tavaratalojen ehdottoman ykkösen laajennus- ja muutostöiden päärakennusluvista toinen on juuri saapunut ja toinen on tulossa ensi viikolla.
Huokaisu jatkuu syvällä hengenvedolla, sillä uutta haastetta on jo tiedossa. Arkkitehtitoimisto Laatio on saanut ison tilauksen Joensuun keskustaan tavaratalo Halosen suunnitelmista. Oulusta alkanut maine tavaratalojen osaajana leviää.
Helsingin Stockmannin tavaratalossa uudistus- ja laajennustöitä tehdään jo, pieninä palasina ja kaupankäyntiä mahdollisimman vähän häiriten. "Se onkin tämän projektin suurin haaste, miten rakentaa yhtä aikaa, kun ympärillä myydään täysillä", Laatio sanoo.
Samaa mieltä on suunnittelutyöryhmän ohjaaja ja projektin vetäjä, Oulussa muun muassa Seurahuoneen entisöinnistä mainetta saanut Veikko Kotila. Hänestä on neljän vuoden aikana tullut "viikkohesalainen". Tavaratalossa myyjät moikkaavat jo kuin vanhaa työkaveria. Työkiireisiin on osallistunut myös vaimo, erikoismaalari Katja Aaltonen. Kotila näyttää ohimennen suihkuallasta, jossa uiskentelee punaisia kaloja.
"Vaimo maalasi yksi yö tuon altaan reunan graniitti-imitoinnilla. Minä olin apuna töpöttämässä maalia", hän naureskelee.
Vaimo on vahva tuki myös Pekka Laatiolla. Arkkitehti Marja Laatio vetää suurimmaksi osaksi nyt yksin Oulun toimistoa, kun miehen aika menee Helsingissä. Lönnrotinkadun toimistoa on laajennettu, ja siellä on töissä 10 henkeä, kaikki ydinprojektin kimpussa. Oulussa töissä on yli 20 henkeä, heistä 9 tavarataloprojektissa.
"Meillä on ollut suuri onni saada päteviä ihmisiä, joukossa monia erittäin päteviä nuoria naisia", Laatio kehuu väkeään.
Se on kuitenkin vain pieni osa tiimiä, joka osallistuu suunnittelutyöhön. Erikoissuunnittelijat mukaan lukien heitä on yhteensä noin 60, joille töitä riittää tässä projektissa vielä vuodeksi.
Helsingin keskusta
aina remontissa
Helsinkiläiset ovat tottuneet kaupungin jatkuvaan remppaan, mutta turisti tuskastelee varmasti ensi kesänä taas uusien monttujen kiertämistä. Keskuskatu pannaan poikki jo huhtikuussa. On kuin pääkaupungin keskustasta ei tulisi ikinä valmista. Aidat, montut, työkoneet ja tilapäiset jalkakäytävät ovat pysyvä osa kaupunkikuvaa.
Tuoreimpana muistissa on Kämpin suurtyömaa. Sieltä muuten kopioitiin yksi seikka Stockmannin remonttiin. Veikko Kotila kertoo, että tavarataloon tulee kurkistusluukkuja, joista voi tirkistellä seinän takana olevaa työmaata.
Mutkittelu jatkuu tavaratalossa, sillä Stockmannilla on vähän aikaa pyörittyään enää vaikea suunnistaa. Ulos löytäessään tupsahtaa helposti aivan väärälle kadulle. Arkkitehdit ovat samaa mieltä: tavaratalo on liian täyteen ahdettu ja siellä on liikaa näköesteitä. Siksi laajennusta ja muutostöitä tehdäänkin.
Samalla kaikissa tiloissa tehdään kasvojenkohotus. Siinä korostetaan suojellun rakennuksen suunnittelijan, arkkitehti Sigurd Frosteruksen (1876-1956) käden jälkeä. Samalla helpotetaan kulkua, tilan hahmottamista, valaistusta ja ilmastointia. Ostoksilla olosta tulee viihtyisämpää. Herkkukaupastakin tulee todella väljä.
"Siinä onkin haastetta, että se näyttää herkulta, vaikka mittakaava on kuin marketissa", Laatio huomauttaa.
"Frosterus oli suunnittelijana rationalisti, ja hän teki alkuperäiset suunnitelmat sillä ajatuksella, että tilat ovat muutettavissa kehityksen niin vaatiessa", Laatio huomauttaa. Vuonna 1930 valmistunut tavaratalo on Frosteruksen päätyö, jonka laajentaminen oli vireillä koko hänen elämänsä ajan.
Frosteruksen henkeä tuo esiin muun muassa uusi valaistus, joka korostaa pylväiden ja palkkien koristemuotoja. Hissit on uusittu vanhan korimallin mukaan, ja fasadit kiiltävät tummaa puuta ja pronssia, kuten alun perin.
Laatio toteaa, että Helsingin keskusta on ongelmallinen, koska siellä kuten muissakin Suomen kaupungeissa maanalaisen pysäköinnin rakentamiseen on ryhdytty myöhään. Keski-Euroopan pikkukaupungeissakin on maanalaiset pysäköintihallit rakennettu aikoja sitten. Stockmannin laajennuksen yksi iso osa on Mannerheimintien alle rakennettava 600 autopaikan pysäköinti ja tavaran toimittamisen logistiikkaa parantavat huoltotunnelit.
Nyt olisi kokemusta
Oulun kallioparkkiin
Pekka Laatiota harmitti, ettei toimisto saanut Oulun kallioparkin suunnittelutehtävää. "Tätä Helsingin kokemusta olisi varmasti voinut hyödyntää Oulussa", hän sanoo.
Helsingin Keskuskadun muuttaminen kävelykaduksi ei ole Laation toimiston projekti, mutta Pekka Laatio arvelee, että teknisistä ratkaisuista saattaisi saada vinkkejä Oulun Rotuaarin uudistamiseen.
"Mutta kävelykadun kaupallisessa hyödyntämisessä Oulu on kyllä selvästi edellä. Muilla on opittavaa Oulusta."
Muutoinkaan oululaisilla ei ole mitään hävettävää taidoissa. "Monesti oululaiset ovat liian vaatimattomia. Suunnittelu on erittäin korkealaatuista, mutta sitä ei viitsitä kehua", Veikko Kotila sanoo.
"Rakennesuunnittelu Oulussa on maan parasta", jatkaa Laatio. "Ja Oulussa on testatusti maan paras rakennusvalvonta", hän sanoo.
"Oulussa on myös hyvin kehittynyt rakentamisen hallintokulttuuri. Viranomaiset hoitavat rakentamista projektikohtaisesti, kun taas Helsingissä virastot työskentelevät enemmän yksin. Siinä mielessä Oulussa on huomattavasti helpompaa työskennellä", Laatio vertaa.