Tavallinen suomalainen veronmaksaja ei voi muuta kuin maksaa veronsa. Paino on sanalla tavallinen.
Näin on Oulussakin.
Oululaisen veronmaksajan piikin suuruutta mitataan tänään valtuustossa, kun valtuusto linjaa Oulun koulut 2020-luvulle.
Lähtökohtaisesti on vastakkain kaksi esitystä.
Kaupunginhallituksen esitys säästää nykyiseen koulumaailmaan verrattuna 10 vuodessa 182 miljoonaa euroa.
Kaupunginhallituksessa toiseksi jäänyt vasemmistoliiton Mikko Raudaskosken esitys toisi nykymenoon verrattuna säästöä 61 miljoonaa euroa.
Vaihtoehtojen välinen kustannusero on 121 miljoonaa euroa.
Vertailuluvut on saatu kaupungin sivistys- ja kulttuuripalveluista viime torstaina.
Kalevakysyi valtuutetuilta sähköpostitse Webropol-kyselytyökalulla ennakkoon näkemyksiä, miten maanantai-iltana käy.
Kysely julkistettiin eilisessä Kalevassa.
Merkille pantavaa oli, etteivät keskustalaiset valtuutetut juuri vastanneet.
Vain neljä keskustavaltuutettua viitsi tai kykeni teknisesti vastaamaan oululaisia kiinnostavaan kysymykseen.
Suurimmalla ryhmällä keskustalla on 19 valtuutettua!
Näin ollen keskustalla on suurin vastuu Oulun kaupungin taloudesta siinä missä kouluistakin.
Kouluesitystä, joka tiivistää lukioverkkoa ja tuo säästöt kautta opetuksen, on arvosteltu siitä, että se syö reuna-alueiden palveluja.
Esityksessä kuitenkin luvataan Oulunsaloon ja Kiiminkiin etä-monimuotolukiot, jotka toimisivat Oulunsalon ja Kiimingin entisillä kunnantaloilla.
Kun etä-monimuotolukio saadaan kunnolla pyörimään, molemmilla kunnantaloilla opiskelisi 90 etälukiolaista.
Opetus tapahtuisi pääasiallisesti verkon välityksellä.
Tyrnävällä ja Ylikiimingissä etälukio on aiemmin toiminut. Lukiot saivat aikoinaan päättäjiltä runsaasti kehuja – myös keskustalaisilta.
Ovatko oulunsalolaiset ja kiiminkiläiset jotenkin erilaisia?
En jaksa uskoa, että he olisivat yhtään tyhmempiä tai viisaampia kuin tyrnäväläiset tai ylikiiminkiläiset.
Mitä opetukseen tulee, niin itse olen ollut aina kiitollinen kansakoulun opettajalleni, kun hän antoi minulle luvan pyrkiä Oulun lyseoon.
Matka ei ollut tuolloin este.
Kaikki pojat eivät tuota lupaa saaneet, vaan heidät määrättiin pyrkimään lähempänä oleviin keski- ja yhteiskouluihin.
Koulunkäynti aivan uusien kavereiden kanssa keskellä vilkasta kaupunkia avarsi näkemystä maailmaan.
Tuosta kouluvalinnasta on ollut elämän varrella suunnattomasti hyötyä. Käytössä ovat olleet erinomaiset verkostot.
Sunnuntainkyselyjuttua tehdessä tuli surullinen olo, kun kuunteli Mikko Raudaskosken ”oppilaslähtöisiä” perusteluja.
Onko todellakin nykynuoren kannalta paras olla kansainvälistyvässä maailmassa äidin helmoissa?
Vai joko lukioikäisellä olisi aika katkaista henkinen napanuora ja ryhtyä hiljalleen aikuiseksi?
Erittäin surulliseksi teki Raudaskosken toteamus, ettei hän ole pohtinut taloudellista puolta lainkaan.
– Velka on helpoin.
Mitä ratkaisut merkitsevät oululaisen veronmaksajan kannalta?
Nyt on vaarassa unohtua kuntaliitoksen ydin. Tehdään rakenteet kustannustehokkaiksi, mutta paremmin toimiviksi.
Kolumni