Oululaisen Satu Alajoen tuoreen lastenkirjan yhtenä teemana on pelkojen voittaminen.
– Täältä se taisi tarttua mukaan, ehkä alitajunnan kautta, aprikoi Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n toiminnanjohtaja Satu Alajoki ja tarkoittaa Oulun keskustassa sijaitsevaa kulttuuritalo Valvetta.
Ennen nykyistä työpaikkaansa taiteilijaseurassa Alajoki toimi tuottajana lasten- ja nuortenkulttuurin parissa Valveella.
Puheena on nyt Valve-Ville, joka seikkailee Alajoen kirjoittamassa ja Ella Kurjen kuvittamassa lasten saturomaanissa Kadonnut aurinko (2018). Samainen hahmo oli mukana myös Alajoen viime vuonna ilmestyneessä esikoisteoksessa Valon sankari.
– Valve-Ville on Nukkumatin veli, jota ei ole tunnettu aiemmin. Hän on juuri se, joka herättää meidät kaikki aamuisin, Alajoki taustoittaa.
– Ensimmäinen kirja syntyi siitä, kun Valve-Ville halusi saada tarinansa kuuluviin.
Tänä syksynä ilmestynyt toinen lastenkirja on Valon sankarin itsenäinen jatko-osa. Siinä lähdetään etsimään kadonnutta aurinkoa, jonka valoa Valve-Ville tarvitsee elääkseen.
– Kirjat ovat nopein tapa matkustaa toisiin maailmoihin, jos unia ei lasketa, lausahtaa Valve-Ville Kadonneen auringon alkupuolella – ja osuu satukirjailijankin mielestä varsin oikeaan.
Alajoen molemmissa saturomaaneissa matkataan mielikuvituksellisiin maailmoihin: ensimmäisessä unien myötä Höyhensaarille ja toisessa kirjan tyhjien sivujen imaisemina veden syvyyksiin ja Aurinkolaaksoon.
Valve-Villen ja hänen kavereidensa seikkailuissa riittää jännittäviä juonenkäänteitä, ja tarinoissa käsitellään myös yksinäisyyttä, ystävyyttä ja omien pelkojen voittamista.
Kertoja-päähenkilöä ei ole nimetty. Niinpä lukija ja kuuntelija voi itse päättää esimerkiksi sen, onko kertojana tyttö vai poika.
Tarkkaa ikäsuositusta Alajoki ei haluaisi antaa. Seikkailuihin on hänen mukaansa lupa tempautua mukaan aivan kaikilla.
Mielikuvituksesta kumpuavien tarinoiden kertominen taitaa sujua Satu-nimiseltä 8- ja 5-vuotiaiden lasten äidiltä jo luonnostaan?
Satukirjailija itse on sitä mieltä, että tarvitaan myös sopiva elämäntilanne tarinoiden liikkeelle saamiseksi.
Alajoki kirjoitti esikoisteoksensa ensimmäiset rivit esikoistyttärensä syntymän aikoihin.
– Olen aina tykännyt lukea ja kirjoittaa, mutta en ollut koskaan ajatellut kirjoittavani kirjaa. Aiemmin olin kirjoittanut lähinnä asiatekstejä, ja kun sitten irtauduin päivätöistä ja jäin vanhempainvapaalle, huomasin haluavani tehdä jotain luovaa.
Valon sankari vaati valmistuakseen lopulta useita vuosia – näin kävi muun muassa siksi, että pienen lapsen äidiltä liikeni aikaa luovaan työhön vain sirpaleisesti. Lisäksi Alajoki kirjoitti tarinaa useita kertoja uusiksi ja lepuutti käsikirjoitustaan välillä myös pöytälaatikossa.
– Kadonnut aurinko syntyi esikoisteosta nopeammin ja vaivattomammin, sillä tarinoiden maailma oli jo olemassa ja henkilöhahmoistakin monet olivat tuttuja. Olin myös oppinut sen, että tekstin viilaamiseen ja yksityiskohtien hiomiseen kannattaa käyttää aikaa vasta loppuvaiheessa.
Kolmatta osaa Valve-Villen seikkailuja Alajoki ei toistaiseksi lupaa.
– Joitain muita ideoita kyllä poukkoilee päässä, mutta mitään paperille laitettavaa ei vielä ole.
Alajoki antaa kuitenkin vinkin niille, jotka haluavat tietää lisää Valve-Villen ja kumppaneiden seikkailuista: niitä voi keksiä itse ja jatkaa myös omissa leikeissä!
Satu Alajoki
Syntynyt Oulussa vuonna 1981. Asuu ja työskentelee Oulussa.
Oulun Taiteilijaseura -63 ry:n toiminnanjohtaja. Työskennellyt aiemmin muun muassa vs. kulttuurituottajana Valveella Oulussa sekä taideyhdistys Elsuupan projektipäällikkönä ja kulttuurityöntekijänä Kärsämäellä.
Kirjoittanut kaksi lasten saturomaania: Valon sankari (Myllylahti, 2017) ja Kadonnut aurinko (Myllylahti, 2018).
Filosofian maisteri, opiskellut pääaineenaan kirjallisuutta Oulun yliopistossa. Tehnyt pro gradu -tutkielmansa nuorten fantasiakirjallisuudesta.
Naimisissa, perheessä 8- ja 5-vuotiaat tyttäret.
Lukee monipuolisesti kirjallisuutta ja käy mielellään erilaisissa kulttuuritapahtumissa.