Ou­lu­lai­sel­le Ka­ta­rii­na Vuo­rel­le tie­to­kir­jai­li­ja­pal­kin­to – kir­jai­li­jan tuo­tan­to vaih­te­lee ajan­koh­tai­sis­ta ja idea­rik­kais­ta keit­to­kir­jois­ta kos­ket­ta­viin hen­ki­lö­his­to­rioi­hin

Oululaisen kirjailijan Katariina Vuoren uteliaisuus, tiedon kaivelu ja ajankohtaisista asioista kirjoittaminen palkittiin tietokirjailijapalkinnolla lauantaina Helsingin kirjamessuilla.

Joulumerkkikodin lapsia pidetään Katariina Vuoren pääteoksena. Oulun Joulumerkkikoti toimi Mäntylässä 1945–1969. Nykyään se tunnetaan Snellmankotina ja siinä on päiväkoti.

Kuva: Kontiainen Jarmo

Suomen tietokirjailijat ry:n myöntämän palkinnon perusteluissa Vuorta kuvaillaan hämmästyttävän monipuoliseksi tietokirjailijaksi, jonka tuotanto vaihtelee ajankohtaisista ja idearikkaista keittokirjoista koskettaviin henkilöhistorioihin.

Palkinto myönnetään tunnustuksena laajasta ja ansiokkaasta tietoteostuotannosta.

Suomen tietokirjailijat nostavat Vuoren pääteokseksi Joulumerkkikodin lapset(Like 2016). Se kertoo sairailta äideiltä heti synnytyksen jälkeen huostaan otetuista lapsista.

Teoksen nimi viittaa siihen, kun sijaiskotien perustamiseen kerättiin varoja myymällä joulumerkkejä, joita tunnetut suomalaiset taiteilijat olivat suunnitelleet.

Oulun Joulumerkkikoti Mäntylässä herätti nuoressa Vuoressa pelkoa (Kaleva 3.5.2016). Kiinnostus aiheeseen tapahtui myöhemmin sattumalta, kun Vuori etsi netin keskustelupalstalta jotakin aivan muuta. Antropologiaa ja etnografiaa opiskellut Vuori kertoo, kuinka erityisesti Joulumerkkikotien arki alkoi kiinnostamaan, ja nimenomaan ihmisten omina kokemuksina ja kertomuksina.

Vuoren menestynein teos on ensin omakustanteena, sitten kaupallisen kustantajan toimesta julkaistu Saunakeittokirja ─ ruokaa ja tunnelmia kiukaan lämmössä(Tammi 2014). Se on julkaistu myös Saksassa, Unkarissa ja Virossa.

Vuori on julkaissut myös muita ruokakirjoja, kuten nokkosruokien keittokirjan, ruokakirjan lapsille ja yhdessä Sami Tallgrenin kanssa kasviskeittokirjan Villiä vegeä (Readme.fi 2015).

Hänen tuotantoonsa kuuluu myös henkilöhistoriallisia teoksia, kuten Erään tapon tarina (Like 2018), joka on traaginen kuvaus perheväkivallasta ja sen seurauksista.

Vuori kertoo ammentavansa kirja-aiheita arkielämästä, kaikesta siitä, mitä aistii ympärillään.

Usein kirjailijan ajatukset ja ideat jalostuvat merkillisiä reittejä pitkin, niin ettei niiden alkupäätä pysty myöhemmin jäljittämään.

– Oikeastaan koko hereillä oloaika kuluu asioiden tarkkailuun; mietin, miltä joku ajatus, hetki tai tilanne tuntuisi kirjoitettuna, miten se voisi fiktiivisesti jatkua. Kiinnostun helposti erilaisista asioista, ja haluan sitten tietää niistä enemmän, kaivelen ja ihmettelen. 99 prosenttia aiheista jää tässä prosessissa vain alkiotasolle.

Tuotteliaalla kirjoittajalla on monta rautaa tulessa. Työn alla on lasten luovuuteen ja sanataiteeseen liittyvä tietokirja sekä muutama kaunokirjallinen teksti.

Myös yksi hieman isompi tietokirja-aihe on materiaalinhaku- ja kypsyttely vaiheessa, mutta siitä Vuori ei vielä kerro sen enempää.

Vuori ei pyörittele peukaloita ja jahkaile asioiden kanssa, vaan käyttää hyväksi sen ajan, mitä arjessa sattuu olemaan. Mukana kulkee aina muistikirja.

– Kirjoittaminen on siitä ihanaa, että aivot prosessoivat asioita, vaikka koiralenkillä tai tiskatessa. Moni kirja on syntynyt ainakin osittain koulujen käytävillä istuskellessa, kun lapset ovat olleet harrastuksissaan.

Montrealin yliopistossa merenkulun arkeologiaopinnot 2000-luvun alussa aloittanut Vuori on vuosia kaivellut alaan liittyvää sopivaa tutkimusaihetta. Nyt sellainen tupsahti päivänvaloon Oulun Radisson Blu -hotellin remontin yhteydessä.

– Hahtiperän hylyn kaivaukset sattuivat juuri, kun lopetin edellisessä työpaikassa. Olisi mukava paneutua enemmänkin Oulun vesien hylkyihin ja viritellä taas sukellusharrastusta.