Ou­lu­lai­nen stand up -koo­mik­ko Zaani ei sovi heik­ko­her­moi­sil­le

Pieni, vihainen mies. Siinä kolme sanaa, jotka tulevat mieleen Zaania kuunnellessa. Vaikutelma ei voi pitää paikkaansa, mieshän on stand up -koomikko.

Pieni, vihainen mies. Siinä kolme sanaa, jotka tulevat mieleen Zaania kuunnellessa. Vaikutelma ei voi pitää paikkaansa, mieshän on stand up -koomikko.

"No, kyllä minä olen vahvasti kantaaottava mies, varsinkin kun pääsen avautumaan", hän sanoo.

"Mutta on minulle käynyt niin, että pari rouvaa eturivistä on lähtenyt kesken esitystä pois. Takahuoneessa kollegat ovat onnitelleet, onhan se saavutus sekin. Välillä juttuni ovat niin roiseja, että ne käsitetään helposti väärin", Zaani jatkaa.

"Esimerkiksi jos käytän jutuissani vähemmistöryhmiä tai pilkkaan miehiä. Minua saatetaan helposti luulla sovinistiksi, vaikka käytän esimerkkinä itsenäni", hän kertoo.

Toisaalta Zaani tarttuu rohkeasti asioihin, joita ei tavallisesti sanota ääneen. Hän saattaa heittää, että moniko äiti haluaa välillä kuristaa lapsensa kuoliaaksi. Ei ihme, että yleisö saattaa jättää naurut nauramatta, mutta tämä mies ei kuvia kumartele. Hän on rohkea ja haluaa ravisuttaa luutuneita ennakkoluuloja.

"Tosikkojen ei kannata vaivautua paikalle. Useimmiten esityksen jälkeen ihmiset tulevat kiittelemään ja he ovat silloin ymmärtäneet jutut oikein", hän sanoo.

Jean-Eric Chaument eli Zaani on harvinainen stand up -koomikko, sillä hän ei koskaan käsikirjoita juttujaan valmiiksi.

"Saatan tehdä ranskalaisia viivoja, ja improvisoida niiden mukaan, mutta minulle on aina tärkeää, että saan spontaanisti kontaktin yleisöön. Jos joku näyttää sitruunalta, poimin hänet mukaan", Zaani valottaa.

Zaanin isä on ranskalainen ja äiti suomalainen. Viisivuotiaaksi asti perhe asui Ranskassa, ja Zaani ehti käydä siellä katolista nunnakoulua kaksi vuotta.

"Minulta kului suomalaisessa tarhassa pitkän aikaa ennen kuin uskalsin leikkiä. Nunnakoulussa kuri oli erittäin ankaraa, asuun kuului pinkki koulupusero ja minut oli ristitty Poniksi. Muistot sieltä eivät todellakaan ole mukavia", hän puistelee päätään.

Suomeen muutettuaan Zaanin äidinisä otti pojan kasvatettavakseen.

"Äiti oli kiireinen töissä ja myöhemmin opiskeluissaan. Isoisäni Elias-Veli Sovijärvi oli ollut Karjalan prikaatin komppaniapäällikkö eli jämpti kasvatus jatkui. Mutta hänestä minulla on mukavia muistoja", Zaani kertoo.

Miehen vilkkaaseen olemukseen ei koulu sopinut ollenkaan. Jäljelle jäi vain inho koko laitosta kohtaan.

"Kai minulla varmasti oli tai on jonkin ADHD:n muoto, sillä olen hyperaktiivinen edelleen koko ajan. Myöhemmin sitten menin ammattikouluun ravintola-alan peruslinjalle ja valmistuin laivatarjoilijaksi", hän kertoo, ja kehuu kokeilleensa miltei 40 eri ammattia puutarhurista ranskankielen tuntiopettajaan.

"Kätilöopistoonkin pyrin, koska innostuin päiväkodissa touhuamaan lasten kanssa. En kuitenkaan päässyt, sillä koulutodistus oli niin huono", Zaani kertoo.

Ennen ryhtymistään täysipäiväiseksi koomikoksi, Zaani ehti olla muun muassa neljä vuotta Rukalla safarioppaana.

"Hyvällä supliikilla olen aina pärjännyt. Kerran möin oululaisessa liikkeessä verhokankaat kahdelle naisasiakkaalle ja annoin alennukset päälle, vaikka olin itse vain lamppuostoksilla. Rakastan käytännön piloja!", hän nauraa.

Radiotöissä eräs käytännön pila meni miehen omasta mielestäänkin liian pitkälle.

"Näyttelin olevani ennustaja ja sain hirmumäärän vakavia yhteydenottoja. Olisin voinut huijata heitä loputtomasti, mutta hävitin joka ikisen sähköpostin. On todella pelottavaa, että ihmisiä on niin helppo huijata, ajatelkaapa mitä tahansa uskontoa tai vaikkapa "oikeita" ennustajia. Kuka hemmetti on edes oikea ennustaja?"