Ou­lu­lai­nen Outi Tolonen väsyi yt-neu­vot­te­lui­hin ja vaihtoi it-alan työn lä­he­tys­sih­tee­rin teh­tä­vään: "E­lä­män­teh­tä­vä­ni on auttaa ja puo­lus­taa hei­kom­mas­sa ase­mas­sa olevia"

Outi Tolosen suuri haave on jonain päivänä päästä itse työskentelemään paikan päälle avustuskohteeseen.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Outi Tolonen väsyi peräjälkeen käytyihin yt-neuvotteluihin, hyppäsi pois it-alan kyydistä ja löysi elämälleen uuden suunnan.

Syksyllä 2015 pakolaisia virtasi Ouluun, ja vastaanottokeskus Heikinharjussa täyttyi nopeasti.

– Mietimme ystävieni kanssa, jos meistä rouvista olisi apua.

Tarvetta auttaville käsille oli. Aikaansaava ammattilainen palkattiin siltä istumalta SPR:n turvapaikkatyöhön Päivärinteelle avattavaan hätämajoitukseen.

Nykyisessä työssään Oulujoen seurakunnan lähetyssihteerinä Tolonen on edelleen vahvasti mukana turvapaikanhakijoiden arjessa, mutta toimii vapaaehtoisena ja käy Oulun vastaanottokeskuksessa ja turvapaikan saaneiden kotona auttamassa, kun apua tarvitaan. Toisinaan Tolonen saa kuulla toruja hyysäämisestä.

– Esimerkiksi suomenkielinen Kelan päätös voi suistaa suomea ymmärtämättömän arjen raiteilta. Autan mielelläni eikä vapaaehtoistyöhön tarvita ihmeellisiä taitoja.

Yhä edelleen 11 000 turvapaikanhakijaa odottaa Suomessa päätöstä, Oulussa reilut 400. Monien osalta odotusaika vastaanottokeskuksessa on ollut pitkä, 3,5 vuotta.

Tolonen oli mukana Startup Refugees -toiminnassa, joka tukee maahanmuuttajien työllistymistä ja yrittäjyyttä. Oulussa turvapaikanhakijoille on järjestynyt useita kymmeniä työpaikkoja tehtaista, ravintoloista, siivousfirmoista ja parturi-kampaamoista.

– Töihin, opiskelemaan tai kotimajoitukseen pääsevät turvapaikanhakijat voivat henkisesti paremmin kuin vastaanottokeskuksissa odottavat.

Tolonen tietää mistä puhuu. Oma aviomies Ali on hakenut turvapaikkaa Suomesta vuodesta 2015 saakka.

– Hätää meillä ei ole. Ali on töissä, mutta välitilassa eläminen on raskasta. Aina on pelko palautuksesta.

Tolonen on houkutellut turvapaikanhakijoita mukaan seurakunnan toimintaan monikulttuurisen Neulansilmä-kerhon myötä. Milloin he avustavat jumalanpalveluksissa, milloin leipovat seurakunnan tapahtumiin leivonnaisia tai tekevät ruokaa.

– On todella tärkeää, että turvapaikanhakija tuntee itsensä tarpeelliseksi.

Osa Oulussa olevista turvapaikanhakijoista on hakeutunut lähelle kirkkoa ja käynyt rippikoulun. Tolosen mukaan kirkon tehtävä ei ole punnita heidän motiiveja.

Kristitty-kortti voi tarkoittaa joutumista uskonnollisen vainon kohteeksi turvapaikanhakijan kotimaassa, joten se voi olla syy myönteiseen turvapaikkapäätökseen.

– Kääntyvät he tai ei, Suomessa käydään ensin rippikoulu ja sen jälkeen vasta päätetään konfirmaatiosta ja kasteesta. Rippikoulu on mielestäni hyvää kulttuurikasvatusta.

Omat vaikeudet ja niistä selviytyminen ovat antaneet Toloselle voimaa auttaa muita samassa elämäntilanteessa painiskelevia. Tolonen on toiminut aktiivisesti mielenterveysongelmaisten, erityislasten, päihdeongelmaisten, turvapaikanhakijoiden, uupuneiden sekä kamalien äitien äänitorvena.

– Minun elämäntehtäväni on auttaa ja puolustaa heikommassa asemassa olevia ihmisiä.