Ou­lu­lai­nen Mirkka Suhonen ikuisti Kii­nan-mat­kan­sa va­lo­ku­viin, tulossa myös pai­kal­lis­ten nuorten kanssa tehty elokuva

Mirkka Suhosen kokemuksen mukaan Kiinassa voi matkustaa, vaikka ei osaa kiinan kieltä.

Mirkka Suhonen kuvasi Kiinan-matkoillaan sekä suurkaupunkien vilinää että maaseudun rauhaa. Kuvassa vasemmalla kung fu -mestari Chen soittaa guqinia, eräänlaista kiinalaista kannelta. Pingyaon museoidussa kung fu -koulussa vastaan tullut katu-uskottava kissa. Vapaana kulkevat kissat ja koirat, joskus jopa lehmät, ovat tavallinen näky Kiinassa. Kirjailija ja kuvataiteilija Jing muutti Wudangille hakemaan inspiraatiota kirjoituksiinsa ja mustemaalauksiinsa sekä oppimaan taijia. Hän työskentelee kung fu -koulussa. Wudang-vuori kehittyy huimaa vauhtia ja siitä on nopeasti kehittymässä vetävä turistikohde. Länsimaalaiset ovat siellä kuitenkin vielä suhteellisen harvinainen näky. Pekingissä kaupat ovat auki vielä iltamyöhään, eikä kenelläkään ole kiire kotiin. Kaduilla tanssitaan ryhmätansseja, pelataan lautapelejä ja syödään katukeittiöissä.
Mirkka Suhonen kuvasi Kiinan-matkoillaan sekä suurkaupunkien vilinää että maaseudun rauhaa. Kuvassa vasemmalla kung fu -mestari Chen soittaa guqinia, eräänlaista kiinalaista kannelta.
Mirkka Suhonen kuvasi Kiinan-matkoillaan sekä suurkaupunkien vilinää että maaseudun rauhaa. Kuvassa vasemmalla kung fu -mestari Chen soittaa guqinia, eräänlaista kiinalaista kannelta.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Mirkka Suhosen kokemuksen mukaan Kiinassa voi matkustaa, vaikka ei osaa kiinan kieltä.

Oli vuosi 2016, kun oululainen Mirkka Suhonen lähti ensimmäistä kertaa Kiinan Wudang-vuorelle oppimaan taijia. Paikka on yksi Kiinan pyhistä vuorista ja taolaisuuden keskus. Siellä sijaitsee satoja kung fu -kouluja.

Suhosen tuntemia taiji-harrastajia oli käynyt vuorella harjoittelemassa jo aiemmin Helsingin mestarin luotsaamalla kiertomatkalla. Suhonen päätti uskaltautua ressuun yksin.

– Se oli ensimmäinen Kiinan-matkani, enkä osannut kieltä. Eniten jännitti, miten pärjään koulun arjessa, sillä päivittäinen harjoitusohjelma on hyvin rankka. Mutta hyvin siellä pärjäsi.

Wudang-vuori kehittyy huimaa vauhtia ja siitä on nopeasti kehittymässä vetävä turistikohde. Länsimaalaiset ovat siellä kuitenkin vielä suhteellisen harvinainen näky.
Wudang-vuori kehittyy huimaa vauhtia ja siitä on nopeasti kehittymässä vetävä turistikohde. Länsimaalaiset ovat siellä kuitenkin vielä suhteellisen harvinainen näky.
Kuva: Mirkka Suhonen

Wudang-vuoren kung fu -koulussa asuvat ja treenaavat teinipojat tekivät Suhoseen suuren vaikutuksen.

– Pojat tottelevat mestarin tahtoa. Rankasta rutiinista huolimatta heillä oli kuitenkin helposti hauskaa ja he ovat todella suloisia tyyppejä.

Nuoret eivät käy tavallista koulua, vaan saavat kaiken oppinsa sieltä. Suurin osa heistä tulee hyvin köyhistä oloista ja valtio tukee heidän koulutustaan.

Poikia seuratessaan elokuvakentällä työskentelevä Suhonen huomasi heidän tekemisensä olevan selvää elokuva-ainesta. Pojat innostuivat, ja kun heidän mestarinsakin oli idealle suopea, keväällä nähdään poikien itsensä käsikirjoittama ja Suhosen viime vuonna kuvaama fiktiivinen kung fu -elokuva.

– Elokuvan nimi on suoraan suomennettuna Wudangin ensimmäinen miekka. Valmis nimi on vielä mietinnässä, kertoo Suhonen, joka työstää myös kung fu -koulun nuoria käsittelevää dokumenttielokuvaa ja mielisi saada poikien esiintyjäryhmän esiintymään Suomeen.

Kuvaaja pääsi myös kuvattavaksi

Pääkirjastossa esillä oleva valokuvanäyttely Suhosen kahdelta Kiinan-matkalta on oikeastaan elokuvanteon sivuprojekti.

Kuvissa on sekä maaseudun rauhaa että suurkaupungin vilinää, nykyaikaa ja vanhaa kulttuuria sulassa sovussa koko ajan vauhdilla muuttuvassa yhteiskunnassa.

Pekingissä kaupat ovat auki vielä iltamyöhään, eikä kenelläkään ole kiire kotiin. Kaduilla tanssitaan ryhmätansseja, pelataan lautapelejä ja syödään katukeittiöissä.
Pekingissä kaupat ovat auki vielä iltamyöhään, eikä kenelläkään ole kiire kotiin. Kaduilla tanssitaan ryhmätansseja, pelataan lautapelejä ja syödään katukeittiöissä.
Kuva: Mirkka Suhonen

Kuvia Suhonen on ottanut muun muassa Wudangilta, Pekingistä, Xi'anista ja Pingyaosta.

– Ne ovat periaatteessa minun turistikuviani. En juurikaan pidä lavastetuista kuvista, vaan luonnollisista tilanteista. Muotokuvissakaan en ole pyytänyt poseeraamaan, vaan henkilö on asettautunut kuvaan itse.

Kirjailija ja kuvataiteilija Jing muutti Wudangille hakemaan inspiraatiota kirjoituksiinsa ja mustemaalauksiinsa sekä oppimaan taijia. Hän työskentelee kung fu -koulussa.
Kirjailija ja kuvataiteilija Jing muutti Wudangille hakemaan inspiraatiota kirjoituksiinsa ja mustemaalauksiinsa sekä oppimaan taijia. Hän työskentelee kung fu -koulussa.
Kuva: Mirkka Suhonen

Pitkä ja vaalea Suhonen pääsi myös itse kameran toiselle puolelle. Kiinalaiset pyysivät häntä usein yhteiskuviin kanssaan.

– Lapsi työnnettiin syliin ja sitten napattiin kuva, nauraa Suhonen.

Kommunikointi paikallisten kanssa sujui elekielellä ja hymyilemällä.

– Hymyllä pärjää aika pitkälle. Lisäksi kommunikoimme erilaisilla käännösohjelmilla ja wechatilla, joka on vähän kuin kiinalaisten facebook ja whatsapp yhdistettynä, ja siinä on käännöstoiminto. Aloitin myös kung fu -koulussa kiinan opiskelun ja luen sitä nyt avoimessa yliopistossa.

Turvallisuutta valvotaan tiukasti

Kiinaan tarvitaan viisumi, mutta muuten sinne on sangen helppo matkustaa. Lento Helsingistä Pekingiin kestää kahdeksan tuntia.

Ennen matkaa Suhonen luki etukäteen, millaista on liikkua Kiinassa yksinäisenä naisena. Tiedot rauhoittivat ja osoittautuivat pitkälti paikkaansa pitäviksi.

– Vartijoita oli joka paikassa, ja esimerkiksi laukut läpivalaistiin museoissa ja metrossa.

Pingyaon museoidussa kung fu -koulussa vastaan tullut katu-uskottava kissa. Vapaana kulkevat kissat ja koirat, joskus jopa lehmät, ovat tavallinen näky Kiinassa.
Pingyaon museoidussa kung fu -koulussa vastaan tullut katu-uskottava kissa. Vapaana kulkevat kissat ja koirat, joskus jopa lehmät, ovat tavallinen näky Kiinassa.
Kuva: Mirkka Suhonen

Kovin rentouttavaksi Suhonen ei Kiinaa kuvailisi. Väkeä on paljon, samaten liikennettä ja sen melua. Toki rauhaakin löytyy suuresta maasta. Kulttuurieroista merkittävimpänä Suhonen pitää sitä, ettei itseään voi ilmasta niin avoimesti kuin Suomessa. Hierarkia on tarkka, kasvoja ei saa menettää ja kunnioittava käyttäytyminen kuuluu kulttuuriin.

– Kiinaan kannattaa lähteä avoimin mielin ja rohkeuttakin pitää olla, koska se on niin erilainen paikka ja sulateltavaa riittää.

Mirkka Suhonen

Syntynyt Nivalassa, 34-vuotias.

Asuu Oulussa nyt toista kertaa. Asunut myös muun muassa Rovaniemellä, Helsingissä, Skotlannissa ja Teksasissa.

Kaksi maisterintutkintoa. Opiskellut Lapin yliopistossa kuvataidekasvatusta, Jyväskylän yliopistossa digitaalista kulttuuria sekä Oulun yliopistossa elokuvatutkimusta sekä arkeologiaa. Toiminut aiemmin kuvataideopettajana ja museotyöntekijänä.

Työskentelee Valveen elokuvakoulussa ja Oulun elokuvakeskuksessa elokuvakasvattajana ja vetää lasten ja nuorten elokuvakerhoja sekä varttuneemmille tarkoitettua elokuvakerho Kultalampea.

Esikoiselokuva Tornin Neito (2016: kauhu/draama) julkaistaan blu-raynä tällä viikolla.

Harrastaa taijia, matkustelua ja kuvataiteita.

Tuhannen mailin matka - Mirkka Suhosen valokuvia Kiinasta on esillä Oulun pääkirjaston ala-aulan vitriineissä 28. tammikuuta saakka.

Ilmoita asiavirheestä