Oulu "Oululaiset pitivät muukalaisen ulkopuolella silloin 70-luvulla, kun kainuulaisena yritin tunkeutua vieraaseen seuraan. Kainuulaiset olivat silloin avoimempia kuin oululaiset."
Kun Oulussa 43 vuotta asunut kuhmolainen Reino Helttunen pohtii oululaisuutta, hän puhuu huolellisen yleiskielisesti. Kaennuun murre on lähes tyystin kadonnut.
"Nykyään olen oululainen, kyllä. Mutta mielenkiintoni asuu Kainuussa", 75-vuotias Helttunen sanoo haikeana.
On rauhallinen lauantai-iltapäivä. Meneillään on Oulun seudun kainuulaisten tapahtuma, jossa juhlistetaan viime vuonna pyöreitä vuosia täyttäneitä.
Tapahtuma tuskin on kovin monelle oululaiselle tuttu. Paljon paremmin Kainuu tiedetään Puolangan pessimistipäivistä. Oululaiset tuntuvat myös ajattelevan, että kainuulaisilta puuttuu täysin omanarvontunto.
Miten on, pitävätkö uskomukset paikkansa?
"Kyllä se on aivan totta. Ainakin itselläni oli huono itsetunto. Isäni kuoli, kun olin kolme, ja minun piti tehdä perheessä miehen työt. Ei oo lapsesta laulajaksi, muut sanoivat", Helttunen sanoo.
"Nykyäänkin vielä kuullessani kehuja sanon, että ei kannata kehua. Mutta kainuulainen mieliala on noussut. Harmaa haikeus on häviämässä."
Myös pessimismin Helttunen tunnistaa kainuulaisessa luonteessa. "Vaan kaikessa hiljaisuudessa puristetaan nyrkkiä, että kyllä tästä vielä noustaan."
Helttunen miettii. Yksi kainuulainen piirre on myös herraviha, joka taas liittyy oululaisiin tervaporvareihin. Kainuulaiset tervanpolttajat olivat paljon tekemisissä tervaporvareiden kanssa, ja he kokivat saavansa tervasta liian huonoa hintaa. "Sittemmin on käynyt ilmi, että maksettu hinta oli oikeastaan aivan kelvollinen", Helttunen sanoo.
