Oululaisen Annika Nykäsen eläinaiheiset lastenkankaat ja sensuellit aikuiskuosit menestyvät maailmalla.
Annika Nykänen penkoo työhuoneen kangasvaraston kätköistä ensimmäistä suunnittelemaansa kuosia vuodelta 2009. Se syntyi turhautuneisuuden tunteesta, jota Nykänen koki lastenvaateostoksilla. Äiti halusi poikiensa päälle kaupan liekkipaitojen ja sinisten hikiverkkareiden sijaan retroa ja väriä.
Ompelua harrastavalle Nykäselle kangaskaupoista ei ollut apua. Tarjolla oli palloa ja raitaa, kun samaan aikaan lastenvaatekauppoihin alkoi ilmestyä lapsuudesta tuttuja retrokuoseja.
Kotiompelijalle kankaita ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten Nykänen suunnitteli ja painoi kuosit itse.
– Kun saumuri tuli taloon, vaatteita alkoi syntyä lapsille ja itselleni.
Samoihin aikoihin Nykänen kirjoitti blogia kolmannesta lapsestaan, syvästi kehitysvammaisesta Eemusta. Pikku hiljaa postaukset kääntyivät lastenvaatteiden ompelusta kertovaksi blogiksi.
Ensimmäisen ompelusta kertovan postauksen Nykänen kirjoitti Ruttunuttu-blogissaan vuonna 2009. Kun Ruttunuttu-nimi yllättäen rekisteröitiin muualle, Nykänen vaihtoi blogin nimeksi Mutturallan.
Blogi kiinnosti ja se sai paljon seuraajia.
– Jäljestä päin moni on kertonut minulle aloittaneensa ompelemisen blogin ansiosta. Olin valmis neuvomaan, mutta kyselyistä huolimatta aika ei riittänyt ompelemaan vaatteita tai painamaan kuoseja muiden äitien lapsille.
Oululainen lastenvaateliike Riemuli innostui ensimmäisenä Nykäsen kuoseista ja halusi tehdä oman lastenvaatemalliston 2010.
– Vastasin joo, voin yrittää, mutta älkää kertoko kuosin olevan minun tekemä. Pelkäsin ihmisten reaktioita ja halusin tunnustella maaperää.
Sopimus syntyi suunnittelijan ehdoilla. Myöhemmin Nykänen tunnusti tekonsa Mutturalla-blogissa.
– Kettuja ja pihlajanmarjoja -kuosista tykättiin tosi paljon. Suunnittelin vielä kuusi erilaista aihetta Riemulille.
Vaikka kankaista sateli kiitosta, epävarmuus omista kyvyistä nakersi Nykäsen mieltä. Meni muutama vuosi, kunnes 2013 oli aika yrittää uudelleen.
Omia kankaita myyvät pienet kangaskaupat lisääntyivät netissä ja Nykänen tarjosi suunnittelemaansa sukka-aiheista kuosia eri kauppiaille. Tarjouskilpailun voitti Käpynen, nykyinen joensuulainen Mereen-nettikangaskauppa.
Tarjouskilpailussa rannalle jääneet kangaskauppiaat halusivat myös omat kuosinsa. Se oli käännekohta, ja Nykäsen suunnittelutyö sai tuulta purjeisiin.
– Minulla kävi tuuri ja oikeasti minut haettiin tekemään työtä kotoa. En ole koskaan markkinoinut itseäni muutoin kun oman blogini kautta. Sosiaalisella medialla on valtava vaikutus ja voima.
Lastenvaatekuosien lisäksi Nykänen on suunnitellut aikuisille kukka- ja kala-aiheisia kankaita. Viimeisin ja mieluinen työ oli oululaisen Soivan siilen lastenvaatemalliston kuosin suunnittelu Miizukalle.
Suunnittelutyötä Nykänen on tehnyt yhteensä neljälletoista lastenvaatetyritykselle sekä netissä toimivalle kangaskauppiaalle. Kaikkiaan Nykänen on suunnitellut 90 kuosia eri värivariaatioilla.
– Minulla ei ole tekstiilialan tai -suunnittelijan koulutusta, mutta onneksi pystyn työssäni hyödyntämään ompeluharrastusta.
Kangaskauppiaat tekevät materiaalivalinnat ja painattavat kuosit. Ainoa seikka, mikä Nykäsen pitää työprosessissa huomioita, on painotekniikka; onko kyseessä digiprintti vai rotaatiopainatus, koska tekniikka vaikuttaa kuvioiden suunnitteluun ja käytössä olevaan raporttikokoon.
Nykäsen suunnittelemia kankaita jälleenmyydään ympäri maailmaa. Saksalaisen kangaskauppiaan Stoffonkelin kautta kankaita on levinnyt lähes kaikkiin Euroopan maihin, Yhdysvaltoja Kanadaa ja Australiaa myöten.
– Suunnittelutilauksia on mukavasti ja kuosit leviävät maailmalla. Pitää katsoa, rohkenisinko koettaa toimia täyspäiväisenä suunnittelijana.
Aikaa kuosien suunnittelutyölle viiden lapsen äiti ja Oulun kaupungin taide- ja mediapajan työvalmentaja lohkaisee viikonloppujen vapaa-ajasta.
– Ilman aviomieheni Seppo Hämäläisen tukea kankaiden suunnittelu ja käsityöt sekä elokuva-alan opinnot olisivat jääneet unelmaksi. Minä puolestani tuen Sepon teatteriharrastusta Toriteatteri-ryhmässä.
Oulun ja lähialueiden harrastajateatterit nuorena kolunneesta Nykäsestä piti tulla näyttelijä, mutta kun kolmannella kerralla teatterikorkeakoulun pääsykokeissa ei tärpännyt, Nykänen aloitti opinnot Pikisaaren videolinjalla. Taide- ja mediapajan työvalmentajana Nykänen aloitti 2003.
– Kaikki mitä olen ikinä tykännyt harrastaa ja opiskella, teatteri-ilmaisua ja esiintymistä, käsitöitä, kuvataidetta, valokuvausta ja elokuvan tekemistä, yhdistyvät hienosti työssäni.
Teatterihaaveet Nykänen on jättänyt taakseen, mutta elokuva kiehtoo yhä.
Nykänen ohjasi ja käsikirjoitti vuonna 2007 valmistuneen dokumenttielokuvan Maailmanloppu alkaa Oulusta. Se kertoo Oulun profetiasta, 1960-luvulla kuohuttaneesta uskonnollisesta liikkeestä heinoslaisuudesta.
Tällä kertaa mielessä on toisenlainen kuvailmaisu.
– Olen aina halunnut tehdä lastenelokuvia. Haaveena on tehdä uudelleen klassikkoelokuva Pikku Pietarin piha. Toinen haave on kuvittaa lastenkirja sekä viedä kankaiden suunnittelu seuraavalle tasolle ja tehdä sisustusprinttejä lapsille.
Annika Nykänen
Syntynyt 1976 Oulussa.
Aviomies Seppo Hämäläinen, perheessä viisi lasta.
Oulun kaupungin Taide- ja mediapajan työvalmentaja vuodesta 2003.
Kuosisuunnittelija Mutturalla-tuotemerkillä.
Medianomi, videolinja, Pikisaari, 2002.
Medianomi, viestinnän tutkinto-ohjelma, kuvallinen viestintä, Oulun ammattikorkeakoulu, 2017.
Riimikissa karkuteillä -kiertävä taidenäyttely, applikoidut lastenvaatteet 2014.
Dokumenttielokuvan Maailmanloppu alkaa Oulusta käsikirjoittaja ja ohjaaja, 2007.
Oulun kulttuurilautakunnan stipendi 2001.
Instatili: @mutturalla.
Blogi: ruttu-nuttu.blogspot.com.