Kukaan ei sitä voi kiistää: kaksivuotias virastotalo Oulu10 sijaitsee hyvällä paikalla, on viimeisen päälle hieno ja on varmaan mukava paikka työskennellä.
Näyttää vain kuitenkin siltä, että tavalliset oululaiset joko eivät ole löytäneet itselleen tarkoitettua palvelupistettä - tai sitten tarvitsevat sitä hyvin vähän. Parasta virastotalossa on se, että asiakkaan ei tarvitse juosta ympäri kaupunkia saadakseen Oulukympissä keskitetysti tarjolla olevia palveluja.
Oulu10:ssä asioi tätä nykyä päivittäin kokonaista 150-200 oululaista. Määrä ei ole yhtä kuin fyysiset käynnit, vaan siihen sisältyvät myös puhelinsoitot ja sähköisesti asioivat asiakkaat.
Vähäinen käyttö panee kysymään, onko kaupunki osannut markkinoida Oulu10:n palveluja. Toinen kysymisen arvoinen asia on, arvioitiinko ennen rakennuspäätöstä kriittisesti sitä, kuinka tärkeä kohde on kaupunkilaisten kannalta.
Vähäisten asiakasvirtojen perusteella voi nimittäin kerettiläisesti miettiä, tehtiinkö ennemminkin yli 15 miljoonaa euroa maksanut norsunluutorni kuin kaupunkilaisille välttämätön uusi asiointipaikka. Sitäkin pitää kysyä, siirtyykö virastossa tarjolla oleva palvelu nykyisestäkin yhä enemmän sähköiseksi.
Oulukympin päivittäisten asiakaskontaktien määrä on Oulun asukaslukuun nähden käsittämättömän pieni. Se on erittäin pieni verrattuna myös siihen, minkä verran kontakteja millä tahansa samankokoisella työpaikalla on päivittäin sidosryhmiensä kanssa.
Oulu10 ei ole varmaankaan poikkeus vaan sääntö, joka toistuu Suomessa paikkakunnalta toiselle. Julkiselle sektorille rakennetaan verovaroin toinen toistaan fiinimpiä toimitaloja monesti paljon tärkeämpien julkisten rakennuskohteiden kustannuksella.