Oululla menee hyvin ja ei mene. Tieto- ja viestintätekniikan työpaikkojen määrä on noussut jo yli Nokian hurlumhei-vuosien, työttömyys alenee muutenkin, ja keskustan moniin autioihin liiketiloihin on alkanut löytyä vuokralaisia.
Samaan aikaan Oulun vetovoima on hiipunut. Kaupunki kasvaa ennen kaikkea syntyvyyden ja maahanmuuton takia, ei siksi, että muualta Suomesta halutaan muuttaa tänne.
Viime vuonna keskuskaupunki Oulu jäi maan sisäisessä muutossa voitolle vain runsaan 200 hengen verran. Viime vuosikymmenen vaihteessa lukema hipoi parhaimmillaan tuhatta.
Kaupungin vetovoima syntyy monista tekijöistä. Työpaikat kuuluvat keskeisiin houkuttimiin etenkin opintonsa päätökseen saaneilla. On yllättävää, ettei Oulun elinkeinoelämän elpyminen ainakaan toistaiseksi näy vahvemmin muuttovoittona. Ehkä kyse on vain viiveestä.
Viime vuonna ikäluokassa 25–39-vuotiaita lähtijöitä oli joka tapauksessa peräti 400 enemmän kuin tulijoita. Ehkä pohdittavaa on siinäkin, pystyykö Oulu tarjoamaan viihtyisää asumista perheenperustamisvaiheessa oleville kansalaisille.
Kun elämän perustarpeet on tyydytetty, painoa aletaan antaa elämyksille. Ne voivat liittyä muun muassa kulttuuriin, urheiluun tai muihin harrastusmahdollisuuksiin.
Tässä kohdassa Oulun ei tarvitse hävetä. Kaupungin elämystarjonta lähikunnat mukaan lukien on nykyään lähes ylenpalttista.
Viime vuosina vastuuta ovat ottaneet monet nuoret ideointikykyiset tapahtumajärjestäjät. Jälki on ollut hienoa ja monipuolista.
Muutos on selvä esimerkiksi vuosituhannen vaihteeseen. Tuolloinhan Helsingin Sanomat kertoi lukijoilleen, että oululaiset eivät ymmärrä kulttuuritarjonnan päälle vaan ovat henkisesti pikkukylän asukkaita.
Arkikokemuksen perusteella vaikuttaa siltä, että nuorison sitoutuminen kotiseutuunsa ja jopa kotimaahansa on löyhentymään päin.
Kun pohjoisessa on vanhastaan mietitty, miten estää nuorison muutto Etelä-Suomen keskuksiin, yhä useampi nuori aikuinen tuntuu katsovan jo noiden seutujen ohi: ulkomaat kiinnostavat yhä vahvemmin, niin opiskelun kuin työnkin kannalta.
Tästä päästään kysymykseen, palveleeko pohjoisuuden ja etenkin arktisuuden korostaminen houkuttelevan kaupunkikuvan rakentamista. Ouluhan haluaa olla esiintyä arktisen alueen keskuksena.
Arktiseksi ryhtymällä Oulu ehkä pystyy erottumaan muun maailman silmissä ja saa muutaman kansainvälisen kokouksen vuosittain. Historiallisesti tuo leima on kuitenkin kaupungille vieras, eivätkä Oulun kuulumista arktiseen alueeseen tue oikein mitkään tuon alueen perinteiset määritelmät.
Ja vielä: onko arktisuus sitä, mikä nuorta sukupolvea sytyttää – muuten kuin seikkailulomamielessä?
Ei Oulun kannata kääntää selkääkään arktiselle. Mutta ehkä kannattaisi arvioida uudelleen tuon suunnan anti niin mielikuvien kuin taloudenkin kannalta.
Esimerkiksi pohjoisen öljybisnes ja jopa kaasu alihankintoineen alkavat jo ilmastosyistä vähitellen muuttua taantuviksi toimialoiksi.
Katsetta voisi avartaa etelään ja länteen ja taivutella kaupungin mielikuvaa pari piirua niihin suuntiin. Suomen länsirannikkohan on nyt todellista menestysvyöhykettä Raahesta Turkuun asti.
Oulu, Itämeren pohjoisosan pääkaupunki?