Oulujoen palauttaminen lohijoeksi vuosikymmenten jälkeen on haave, joka on mahdollista ja syytä toteuttaa. Yhteistyöhön tarvitaan niin voimayhtiö kuin koko jokivarsi.
On vaikea kuvitella Oulujoelle parempaa uutista kuin olisi lohen paluu sinne yli puolen vuosisadan tauon jälkeen. Sukupolvien muisto lohijoesta elää yhä vahvana, mutta sen ei tarvitse jäädä pelkäksi muistoksi. Kalatiet rakentamalla lohi voitaisiin jälleen saada nousemaan Oulujärveen asti. Sitä tavoitetta on syytä pitää lähivuodet vahvasti esillä.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on aloittanut kaksivuotisen projektin, jonka aikana laaditaan suunnitelmat lohen palauttamisesta. Tämä suunnitelma on välttämätön alkuvaihe, joka tarvitaan ennen siirtymistä itse toteutukseen.
Toive lohen uudesta noususta oli olematon ennen kuin Merikoskeen rakennettiin pari vuotta sitten kalatie Oulun kaupungin varoin. Hupisaarten kalaportaista tuli heti iso nähtävyys, mutta tärkeintä on, että ne todella tuntuvat toimivan - toisin kuin aiemmat kalahissikokeilut. Tämä on antanut uskoa sille, että sama voidaan toistaa Oulujoen kuudessa muussa voimalassa.
Esitetty karkea kustannusarvio urakalle Oulujärveen asti on 15-16 miljoonaa euroa. Sitä on pidettävä vain suuntaa-antavana. Todellinen hinta selviää vasta, kun suunnitelmat on tehty.
Mikäli summa pysyy tuossa haarukassa, se on paljon rahaa, mutta ei ylivoimaisen paljon. On myös laskettava, mitä sillä saisi: uutta vireyttä jokivarteen, matkailu- ja elinkeinomahdollisuuksia, identiteetin vahvistumista ja arvaamattoman paljon myönteisiä mielikuvia.
Kun pohjoisen jokia sotien jälkeen padottiin, mielessä oli vain Karjalan menetetyn vesivoiman korvaaminen ja sähköenergian saaminen teollistuvalle valtiolle. Mahtijoet muuttuivat karulla kädellä säännöstelyaltaiksi, eikä vanhoille perinteille ja elinkeinoille annettu arvoa. Se aiheutti arpia paitsi maisemaan, myös ihmisten mieliin.
Nykyisen ajattelun mukaan yhtiöt velvoitettaisiin alusta pitäen rakentamaan myös toimivat kalatiet. Mutta se on vain jossittelua, sillä Suomen isot patotyömaat olivat ja menivät jo vuosikymmeniä sitten, eikä uusia ole tulossa.
Energiayhtiöt ovat saaneet vesivoimasta isoja voittoja. Oulujoen voimaloiden nykyiseltä omistajalta Fortumilta olisi huikea PR-teko ryhtyä rahoittamaan kalaportaiden rakentamista. Mutta hankkeen edistämiseksi toden teolla sen taakse tarvitaan voimayhtiön lisäksi laajat hartiat: alueen liikeyrityksiä, kuntia ja ehkä kansalaiskeräyksiäkin. Se on kuitenkin selvää, että ilman Fortumin merkittävää panosta mistään tuskin tulee mitään.
Nyt tehtävässä selvityksessä on jokivarren kuntien, maakuntien ja Fortumin ohella vahvasti mukana myös EU. Rahoitus tulee Euregio Karelia -ohjelmasta, ja Oulujoen ohella etsitään keinoja palauttaa lohi Petroskoin läpi virtaavaan Lososinka-jokeen.
Tämä on harvinaisen hyvää kansainvälistä yhteistyötä. Jos kaksi vanhaa lohijokea naapurimaissa autetaan elpymään, ei rahoja todellakaan ole käytetty hukkaan. Unioniin liityttäessä tuskin moni ajatteli, että EU:lta tulee apua lohen saamiseksi Oulujokeen.
Mutta nyt tehdään vasta selvitystä. Kalateiden rakentaminen on asia erikseen. Niitä ratkaisuja on syytä ryhtyä pohjustamaan jo suunnitelman laatimisen aikana. Menee vuosia, ennen kuin lohi on Oulujärvessä, mutta ilman määrätietoista toimintaa se ei ole siellä enää ikinä. Kyseessä on koko alueen yhteinen asia.