Suunnitelmat koko Oulujoen avaamiseksi nousukalalle etenevät. Hiljattain valmistunut laajahko Palaako lohi Oulujokeen -selvitys ei jää ohjausryhmän puheenjohtajan Eero Merilän mukaan teoretisoinniksi.
"Seuraava vaihe on jo menossa, eli nyt pääsemme tarkastelemaan nousureittien suunnittelusta pyytämiämme tarjouksia. Varsinaista rakentamisrahoitusta haetaan ehkä noin vuonna 2010", Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen kehittämispäällikkö Merilä kertoo.
Kalatiet eivät tekisi Oulujoesta kalastusparatiisia. Reitin avaamisella mereltä Oulujärveen tavoitellaan joen statuksen ja arvon nostamista, virkistyskäyttöarvon parantamista ja matkailullista vetovoimaa. Selvityksen tekijät tähdentävät, että kyse ei ole vain kalataloudesta, vaan ympäristönhoidosta laajassa mielessä.
Kaikki Oulujoen voimalaitokset ohittavien kalaportaiden hinnaksi arvioidaan noin kymmenen miljoonaa euroa. Ensisijaisena vaihtoehtona olevat luonnonmukaiset nousureitit rakennettaisiin noin viidellä miljoonalla. Rahaa kuluisi edelleen myös jo aloitettuihin pääuoman ja sivujokien kutualueiden kunnostukseen.
"Rahoitusta haetaan muun muassa EU:lta. Erittäin myönteistä on, että Fortum näyttää asialle vihreä valoa. Siellä koetaan nyt tämä tärkeänä imagoasiana", Merilä tietää.
Kalojen nousureitit rakennetaankin todennäköisesti vapaaehtoisesti, ei voimayhtiön kalataloudellisia velvoitteita muuttaen. Se tie olisi selvityksen mukaan pitkä ja lopputulos epävarma.
Lohelle kelpaavia elinympäristöjä löytyy Oulujoen pääuomasta poikaskoosta riippuen 30-50 hehtaaria ja kutualueita 19 hehtaaria. Sivujoissa eli Sangin-, Muhos-, Utos- ja Kutujoessa lohen elinympäristöä on 46-50 hehtaaria ja kutupaikkoja 2,4 hehtaaria.
Lohi näyttää lisääntyvän siellä, missä siihen on edes pieniä mahdollisuuksia. Lohi on kutenut jopa Montan kalanviljelylaitosta kiertävässä purossa ja kutukuoppia on löytynyt Merikosken kalaportaastakin.
Kunkin voimalaitospadon ohittamiselle löytyy useita vaihtoehtoja. Mutkitellen ja loivasti nousevat luonnonmukaiset nousu-uomat ovat ensisijainen vaihtoehto. Niihin saadaan myös lohelle sopivia kutupaikkoja.
Kalatie vähentää voimalaitosten sähköntuottoa häviävän vähän, sillä nousureitti toimii kesällä jo yhden kuution sekuntivirtaamalla. Talvella riittää puolet tästä.
Suunnitelmassa otetaan esille myös nousureitti Montan alapuolelta Utasen yläpuolelle Muhos- ja Poikajokia sekä kaivettavaa lisäuomaa pitkin. Sen ongelmana on, että lohi vietäisiin jo toisen kerran pois suurelta osalta jokivarren asukkaita.
Kalatiet olisi selvityksen mukaan viisainta rakentaa kokonaisvaltaisesti eli Montasta kohti Oulujärveä edeten. Tehtiinpä työ sitten yksi voimalaitos kerrallaan ohittaen tai isommissa ryppäissä, aikaa kuluu useita vuosia.
Nousevan kalaston palauttamiseenkaan ei ole oikotietä. Vaikka luonnontuotanto alkaisi laajassakin mitassa, kalanhoito perustuisi edelleen istutuksiin.
Kalastuskulttuurikin olisi uudistettava, jotta lohen palauttaminen onnistuisi. Rauhoitusta voisivat aluksi tarvita kaikki Oulujoen sivujoet ja myös aikaisin jokeen nousevat kalat. Kun ne pääsisivät lisääntymään, aikaisen nousun ominaisuus siirtyisi uusiin lohipolviin ja kalojen kudun onnistumismahdollisuudet paranisivat hiljalleen.