Vesien korkeudet Oulujärvessä ja Oulujoessa ovat nyt todella alhaisia. Jokivarsilla vesiraja pakenee vähäisten juoksutusten takia ja kasvillisuus rehottaa.
Uiminen tietää uutta sauna- tai suihkureissua, sillä vedestä tarttuu iholle mutaa. Muhoksella, Oulujoen varressa asuvan Pentti Räisäsen mukaan tilanne ei ole ollut yhtä paha muutamaan vuoteen.
Ennätyksellisen alhaalla on myös Oulujärven vedenpinta. Järvelle asetetut kesäajan ympäristölliset tavoitetasot ovat alittumassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä.
Tällä hetkellä järven vedenpinnan korkeus on 122,50 metriä merenpinnan alapuolella, joka on sama kuin järvelle asetettu tavoitetaso.
Järvi matalimmillaan
10 vuoteen
"Nämä rajat ovat sovittuja ja meidän velvollisuutemme on pitää niistä kiinni. Sekin on yksi syy miksi meillä ei ole ollut juoksutuksia", sanoo käyttöpäällikkö Antti Taskila Fortumin Leppiniemen vesivoimavalvomosta.
Kymmenen viime vuoden keskiarvoihin verrattuna vedenpinta on nyt 20-30 senttiä normaalitasoa alempana.
Oulujärven vedenpinta laskee hitaasti, mutta tasaisesti, vaikka juoksutukset ovat olleet vähäisiä jo useita viikkoja. Tällä hetkellä vettä juoksutetaan vuorokaudessa 50 kuutiometriä sekunnissa säännöstelylupaehdon mukaisesti.
Kuuma ja kuiva kesä vaikeuttaa tilannetta. Oulujärveen laskevien vesistöjen pinnat ovat alhaalla. Taskilan mukaan myös veden haihtuminen auringonpaisteen vuoksi on nyt maksimaalista.
Jotta Oulujärven vedenpinta lähtisi nousuun, ja juoksutuksia voitaisiin lisätä, tarvittaisiin kunnon sadekuuroja.
Parin viime päivän sateilla ei ole merkitystä Oulujärven kokoisen järven pinnankorkeuden kehittymiseen. Lisäksi kuiva maa imee vettä kuin "pesusieni".
Vedenpinnan alhaisuuden lisäksi Oulujokea vaivaa rehevöityminen. Jokien rehevöitymistä edistää vedenpinnan lasku sekä lämpimät vedet.
Oulujoessa, Muhoksen kohdalla rehevöityminen on ollut viime vuosina niin voimakasta, että rannanomistajat on velvoitettu niittotöihin. Ensimmäisen kerran joesta niitettiin heinää pois viime vuonna.
Kaislikko valtaa joenpenkat
Tämän vuoden niitot on jo tehty ja niittoihin turvaudutaan vielä ensi vuonna. Näillä toimenpiteillä jokea voidaan pitää sen verran avoimena, että veneily on mahdollista.
"Pahin tilanne on Koortilan ja Rovastinsaaren yläpäässä. Jos katsoo tätä joen reunaa, niin aikoinaan se on ollut aivan suora", Räisänen kertoo ja osoittaa mutkittelevaa joenvartta, joka on aivan vihreän heinän peitossa.
Suorasta rantaviivasta ei ole enää tietoakaan.