Lohen palauttaminen Oulujokeen uhkaa jäädä taas kerran hartaaksi haaveeksi.
Kesän mittaan on kuultu huolestuttavia viestejä Pohjanlahteen laskevien jokien lohikadosta. Kalalaitoksille ei ole saatu emokaloja eikä esimerkiksi Iijoen yläjuoksulle löytynyt kuin 30 ylisiirrettävää jalokalaa.
Muinoin lohisaaliista tapeltiin virroilla ja ranta-apajilla verissäpäin, mutta kyllä jalokala kuumentaa tunteita nykyäänkin. Näkemykset kalakadon syistä harittavat moneen suuntaan, sopimuksille viitataan kintaalla ja ahneus rehottaa.
Samaan aikaan, kun Oulujoen kaikkiin voimalaitoksiin suunnitellaan lohen Oulujärveen saakka päästäviä kalateitä, lainsuojaton lohi taistelee olemassaolostaan Itämerellä. Lohisaalis on pudonnut 20 prosenttiin 20 vuoden takaisista ajoista.
Ammattikalastajat muistuttavat kasvaneen hyljekannan ottavan tehokkaasti osansa lohista. Heistä moni näkee myös, että lohikannan romahdus on vain osa luontaista kannan vaihtelua.
Tosiasia on kuitenkin, ettei lohen kalastus Itämerellä ole kenenkään hallinnassa. Etenkin puolalaisten väitetään pyytävän lohta satoja prosentteja enemmän kuin viralliset saalistilastot esittävät. Osa lohisaalista muuttuu veneeseen nostettuna ihmeellisesti taimeneksi.
Euroopan unioni ei uskalla, halua tai osaa rajoittaa lohen kalastusta niin, että kanta alkaisi elpyä. Yhteisistä pelisäännöistä sovitaan, mutta niiden rikkoja ei saada kuriin. On arvioitu, että Itämeren väärin raportoitu ja raportoimaton saalis voi olla yhtä suuri kuin virallinen, tilastoihin viety saalis.
Samalla kun Oulujoen lohen palauttaminen uhkaa romuttua, ovat vaarassa myös Suomen harvat elävät lohijoet. Tornionjoen poikastuotannon kasvu taantuu vakavasti, kun takaisin jokeen näyttää nyt nousevan vain joka viideskymmenes siellä varttunut kala. Huonosti menee myös Simojoella.
Oulujoen Reitti ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa lohen tulevaisuutta katseltiin apein mielin. Yksi viesteistä oli, ettei Itämeren kuntoa kohenneta nopeasti, mutta kalastusrajoituksilla lohikannat saataisiin nousuun heti.
Rajoitukset ovat kuitenkin turhaa tuuleen huutamista, jos niitä ei valvota. On kestämätöntä, että eräiden valtioiden kansallisen kalastusedun itsekäs vaalinta ajaa edelleen kaiken yhteistyön edelle.
Voimayhtiöille määrätyillä velvoiteistutuksilla lohikanta ei elvy. Istukkaat ovat yhä huonokuntoisimpia, eivätkä mereen lasketut smoltit leimaudu kutujokeen.
On myös havaittu, että velvoitepoikasia istutetaan liian varhain keväällä. Valvontaa tarvitaan siis kotivesillämmekin. Kun istutuksiin käytetään miljoonia euroja, on niistä saatava hyöty edes yritettävä maksimoida.
Kalastuksen rajoittamisen puolesta puhutaan mielellään ja kovalla äänellä, mutta vain toisten kalastuksen rajoittamisesta.
Merikalastajat ovat mielestään oikeutettuja jatkamaan ammattiaan ilman uusia jarruja. Lohijokien vapamiehille suuri hopeakylki on niin himoittu saalis, että se täytyy saada kotiin viemisiksi.
Pyydystä ja päästä -käytännön soisi leviävän meillekin. Vapakalastus tuo toki rahaa jokivarsiin ja nostaa lohisaaliin kilohinnan huimaksi, mutta uusiinkin rajoituksiin on oltava valmiita myös lohijoilla.
Oulujoen kalateitä ei kannata rakentaa ahvenille ja särjille. Jotta nousuväylien valmistuttua jokeen olisi tulossa myös lohta, on Itämerellä aloitettava heti tuntuvat kalastusrajoitukset.
Oikeille kalastajille voidaan korvata menetykset unionin varoista. Salakalastajat on saatava kuriin Itämeren maiden yhteisellä valvonnalla.
Suomi ja Ruotsi voisivat vaatia yksissä tuumin ja painokkaasti luonnonlohen ja meritaimenen pyynnin keskeyttämistä keskeyttämistä toistaiseksi Itämerellä ja siihen laskevissa joissa.