Merikosken voimalaitospato sulki vapaan Oulujoen juoksun 60 vuotta sitten. Tuolloin pelastettiin sodan näännyttämää kansakuntaa, eivätkä kysymykset lohesta, ympäristönhoidosta ja koko suuren virran tulevaisuudesta saaneet sijaa keskusteluissa.
107 kilometriä pitkän joen ranta-asukkaat eivät ole koskaan virtaansa hylänneet, vaikka se pitkään valjastamisen jälkeen oli monin paikoin vain rumaa louhikkoa ja rajusti säännösteltyä kolkkoa uomaa. Pahimmat arvet ovat peittyneet, mutta elvytystä on jatkettava.
Merikosken kalatie toteutettiin vapaaehtoisesti. Samalla tyylillä on jatkettava ylävirran suuntaan, Oulujärvelle saakka. Tuoreessa selvityksessä todetaan, että kalatiet eivät muuttaisi Oulujokea kalastusparatiisiksi. Kyse onkin paljon enemmästä.
Oulujoen rannoilla lohen avaaminen nousukalalle koetaan ennen kaikkea oikeudenmukaisuuskysymykseksi. Muistot pilkkahintaan ostetuista koskiosuuksista elävät edelleen, eikä arvokkaan säätövoiman tuotanto anna jokivarteen enää edes merkittävästi työpaikkoja.
Kunnat saivat vasta kymmenien vuosien taistelun jälkeen verojen kautta osansa kotijoen tuottamasta hyödystä. Oulujoki Oy on vaihtunut Imatran Voiman kautta mahtavaksi Fortumiksi, jossa kyllä ymmärretään ympäristötekojen mainosarvo. Oulujoki tarjoaisi suurta näkyvyyttä pikkurahalla.
Maksavatpa kalatiet sitten 10 tai 15 miljoonaa euroa, ne olisivat Fortumille hyvä sijoitus. Vettä voimayhtiö on jo kalateihin luvannut ja muutenkin vilautellut vihreää valoa, mutta pitää kuitenkin varauksen: merkittäviä taloudellisia tappioita ei saa aiheutua.
Kansainvälisessä suuryhtiössä osataan varmasti laskea tuottoa muullekin kuin yhä parempaan hintaan myytäville kilowattitunneille. Fortumin yhdelle miehelle maksamat optiot olivat enemmän kuin Oulujoen kalateiden hinta, eikä siitä aiheutunut julkisuuskohu ainakaan tuonut lisää asiakkaita.
Fortum voisi kevyesti kustantaa yksinkin lohelle tien mereltä Oulujärvelle. Joka tapauksessa sen rooli aktiivisena toimijana ja myös maksajana on jokivarresta katsottuna itsestään selvä.
Vaikka kalateiden rakentaminen Muhokselta ylöspäin ei toteudu vielä vuosiin, asiaa on pidettävä herkeämättä esillä. Oulujoen virkistyskäytön parantamiseksi on menossa monta hanketta, eivätkä ne saa jatkossakaan jäädä pelkiksi papereiksi. Arvokkaita Oulujoen asian ajajia ovat myös monet yhdistykset ja yksityiset joen ystävät.
Oulujoki virtaa vielä sittenkin, kun voimalaitoksia ei enää ole. Tuota tuntemattomassa tulevaisuudessa olevaa aikaa ei tarvitse jäädä odottamaan, koska joen hyväksi voidaan tehdä paljon heti. Elävä, yhä puhtaampi joki houkuttelee rannoilleen asukkaita, tuo työtä ja tarjoaa elämyksiä.
Oulujoen tie edes jonkinlaiseksi lohijoeksi on pitkä. Kutu- ja poikasalueita kuitenkin löytyy lähinnä sivujoista sen verran, että asiantuntijoiden mukaan nousureittejä ei rakennettaisi turhaan.
Samalla kun keskustelua Oulujoen ja muidenkin pohjoisten suurjokien tulevaisuudesta on jatkettava, on myös merikalastus saatava pysyvästi kestävälle pohjalle. Oulujoen lohen on päästävä palaamaan ja lisääntymään kotijokeensa. Lohelle ei rakenneta kalateitä sen takia, että se pyydettäisiin merestä minkinrehuksi.
petri.hakkarainen@kaleva.fi