Paltamo-Kajaani Variskylän isännille kuluvan talven ankara pakkaskausi oli rakentavaa aikaa. Omin voimin ylläpidettävä, seitsemän kilometriä pitkä jäätie vankistui sellaiseen kulkukuntoon, että sitä pitkin kelpaa huristella pitkälle kevääseen. Viikonloppuisin jäisellä oikotiellä on liikkuu satoja autoja.
Monena talvena jäätien linkoustalkoisiin osallistunut Jorma Leinonen on näillä lumilla keskittynyt pitämään rannasta maantielle kiertelevän tieuran mahdollisimman leveänä. Miehen mielestä jäätien käyttäjien kaasujalka on turhan raskas.
"Jäällä taitaa joillekin tulla vauhtisokeus. Kun sitten noustaan maille, ajetaan turhan reippaasti. Siinä on selvä vaaranpaikka, sillä täällä liikkuu jalkamiehiäkin", Leinonen muistuttaa.
Vettä tielle pilkkiavannoista
Kun Varisniemen rannalta kertyy kaupunkireissulle mittaa maita myöten 68 kilometriä, ajellaan jäitä pitkin Paltaniemen rantaan ja edelleen Kajaanin keskustaan parikymmentä kilometriä pitkää reittiä. Siksi oma Oulujärven ylitystie on tehty jo vuosien ajan aina, kun sää sen vain sallii.
"Vaikka olisi se oikea ylitystiekin pitänyt rakentaa. Tämä syrjäkyläkin olisi nyt kajaanilaisten lähiö", Jorma Leinonen pohtii.
Jäätietä käyttävät myös jotkut pitkämatkalaiset. Kun osaa ajella Varisniemestä Kivesjärven rantatien kautta valtatie kakskakkoselle, voi Kajaanin ja Oulun välistä matkaakin oikaista parikymmentä kilometriä.
Variskylän epävirallinen tienhoitokunta ei pane pahakseen, vaikka oikotietä käyttävät muutkin kuin tienpitoon osallistuvat. Korvausta ei tien käytöstä olla vailla, eikä siihen olisi mahdollisuuttakaan: jäätie on ehdottomasti epävirallinen, ja sillä liikutaan omalla vastuulla.
"Pilkkimiehet aiheuttavat kyllä joskus aika lailla haittaa, kun kairaavat reikiä aivan tien viereen. Vesihän siitä nousee lumen painamalle jäälle ja pahimmillaan tie vettyy ajamattomaan kuntoon. Sitten pitää tehdä ajouraa taas uuteen paikkaan", traktorillaan eräänkin päivän tietä aukaissut Ossi Karppinen harmittelee.
"Tie saatiin kulkukuntoon tänä talvena tammikuun alussa. Aluksi poljettiin uraa kelkoilla, jotta pakkanen pääsi vahvistamaan tien traktorin kantavaksi. Tuiskuilla linkousreissulla vierähtää helposti viisi tuntia, joskus kauemminkin."
Ossi Karppinen tietää, että äkkinäinen kulkija saattaa joutua pulaan jäätaipaleella. Auton keulaa pusketaan aavalle, vaikka ura olisi lumen peittämä tai veden vallassa. Usein reissussa ollaan myös kovin puutteellisen varustein.
"Pikkukengissä on tympeä kahlata vesisohjossa kilometrikaupalla. On niitä varomattomia kulkijoita aina välillä rantaan traktorilla hinattu."