Toivottavasti olen ihan väärässä.
Toivon sitä aina silloin tällöin muljahtelevan sydämeni pohjasta. Uskokaa pois.
Silti väitän, että Oulua ja meitä oululaisia vaivaa vaarallinen henkinen uupumus, burnout.
Kukaan ei enää viitsi panna tosissaan tikkua ristiin. Tärkeintä on päästä mahdollisimman vähällä. Paistatellaan vain naama virneessä omassa omahyväisyydessämme.
Saimme tästä viime viikolla kaksi esimerkkiä.
Oulun Liikekeskus ry ilmoitti yllättäen, ettei kesällä järjestetä Oulun tunnetuinta tapahtumaa -- Valkosipuliyötä. Tekosyyksi keksittiin tiukat elintarvikemääräykset.
Kuitenkin liikekeskuksen tapahtumakalenterissa oli vielä viime viikolla ihan selkeästi Valkosipuliyölle päivämäärä 10.--12. heinäkuuta.
Samat päivät on merkitty Kauppakalenteriin, jonka oululainen liike-elämä on jakanut jokaiseen kotiin.
Kovin on lyhytpinnaista liikekeskuksen toiminta, kun aikaisemmin asiasta ei ole mainittu tuon taivaallista. Ei edes pientä ennakkovaroitusta ole kuulunut, että Valkosipuliyö jätetään ensi kesänä järjestämättä.
Keskittyykö yhdistys vain isännöimään Rotuaaria ja kauppatoria? Keräämään rahat pieniltä torikauppiailta Oulun kaupungin luvalla ja tuella?
Ei! Tämä peli ei vetele!
Mikä on tavallisen kuluttajan, kaupunkilaisen, matkailijan oikeusturva? Saako meille tavallisille ihmisille luvata ihan mitä tahansa? Päivämäärä on jaettu ystäville ja tutuille. Kesälomareitit on suunniteltu sitä myötä.
Valkosipuliyö? Eihän sitä ole tänä kesänä! Kävisikö currymakkara?
Ja sitten tämä toinen hyväkäs -- Oulun Kärpät.
Ensin onnittelut mestaruudesta! Hieno homma, että pelaajat sentään jaksoivat ja yrittivät. Mestaruus tosin irtosi vähän huonommallakin pelillä.
Ei kuitenkaan tavattu Kärppien kanssa torilla. Syyksi kerrottiin huono keli, loskainen tori.
Yleisö äänesti jaloillaan tai paremminkin takapuolillaan ja jäi kotiin.
Mediat kirkuivat heti tiistai-iltana, etteivät Kärpät jaksaneet innostaa oululaisia. Vain 6 000 ihmistä vaivautui paikalle. Aikaisempien mestaruuksien yhteydessä on intoiltu 30 000 fanista.
Mahtoiko Kärpissä kilahtaa kassakone? Raksilan jäähallissa oli halvempi juhlia.
Edellisenä iltana hallissa oli iskelmäkonsertti. Esiintymislavat ja kaikki olivat valmiina. Maltaita maksavan lavan sai varmasti vuokrattua puoleen hintaan.
Maltaista kihahtaa heti kielelle Kärppä-olut. Sitäkin oli varmasti hallin baarissa koppakaupalla juomatta. Ensi pelikauteen mennessä kaljat väljähtyvät. Hyvä oli, jos joku sattui olemaan sen ikäinen, että saattoi ostaa kaljan tai kaksi.
Kannattajat tajusivat, että halliin mahtuu ainoastaan 6 000 ihmistä. Ketäpä kiinnostaisi seistä pihalla katsomassa kankaalta, kuinka sisällä juhlitaan. Paras oli jäädä kotiin. Entäpä me oululaiset itse? Nostetaan ilotulitustakin kovempi meteli, jos Raksilassa ammutaan muutama raketti. Valitetaan, että tori haisee virtsan lisäksi yhtenä viikonloppuna myös valkosipulille.
Onko ahdasmielisyys ottanut meistä otteen?
Vanhuusvuosina saamme keskenämme vaihtaa vaippoja ja pyyhkiä toistemme takapuolia, kun nuoriso karkaa innovaatioyliopiston perässä pääkaupunkiseudulle.
***
Taas on se aika, kun kuntien kokoukset venyvät ja vanuvat. Kyse ei ole siitä, että poliittiset päätökset olisivat entistä vaikeampia vaan siitä, että ensi syksyn kunnallisvaalit lähestyvät vauhdilla.