Taidan olla vastarannankiiski. Oikea jarrumies.
Tympii, kun työnantaja houkuttelee minua syksyksi Konkarit -- 55+ -ryhmävalmennukseen. Minun pitäisi oppia vanhoilla päivillä elämänhallintaa, hyvinvointia ja työssä jaksamista.
Kyllä se on niin, että jos yli 55-vuotiaana elämä ei ole vielä hallinnassa, niin arvaako tuota enää lähteä opettelemaan. Niin ja jos ei ole sitä hyvinvointiakaan, niin eipä ole kyllä maksettu kunnon palkkaakaan menneinä vuosina.
Työssä jaksamiseen en osaa muuta sanoa kuin, että aina on ollut mukava tulla töihin ja jaksamiset näkyvät lehdessä. Jos jotakin toivon, niin sitä että englannin kielen ryhmä voi jatkaa syksyllä. Toimiva kielitaito avaa konkarillekin mahdollisuuden avartaa maailmankuvaa, kokea uutta ja ihmeellistä.
En ole vielä luovuttanut.
Synkeän itsetutkiskelun paikka tuli, kun luin viime keskiviikkona lehdestä Kaleva-gallupia. Yli 50-vuotiaat oululaiset sanovat kaikille suunnitelmille ei. Ei saa rakentaa kallioparkkia, ei saa rakentaa 22-kerroksista tornihotellia.
Ei sitä ja ei tätä! Emmekö me pysty parempaan? Näkemään uutta?
Hiipi pelko, että yli viiskymppisten mahtavan joukon mielipide painaa päätöksissä. Kuitenkaan meillä ei ole aikaa tässä maallisessa vaelluksessa läheskään niin pitkään kuin alle kolmekymppisillä -- noin keskimäärin tietenkin.
Kummalle tätä Oulua pitää rakentaa? Meille yli 50-vuotiaille vai alle 30-vuotiaille?
Eikö meidän pidä rakentaa Oulua ja maailmaa tulevaisuutta varten? Ei menneisyyttä.
Siksi toivon, että Oulun viisaat päättäjät viisveisaavat mielipidetutkimuksen kielteisille mielenilmauksille ja katsovat tulevaisuuteen. Rakentavat rohkeasti tulevaisuutta meidän lapsille ja heidän lapsille.
Ei, ei ja ei -- ei johda mihinkään muuhun kuin näivettymiseen.
Meidän yli viiskymppisten ahdasmielinen suhtautuminen elämän iloihin on tappanut Oulusta paljon.
Mikä on Oulun suuri kesätapahtuma? Oululaiset itse vastasivat tässä keväällä erään toisen gallupin kysymykseen valkosipuliyö.
Voi jestas sentään! Eihän Oulussa ole järjestetty valkosipuliyötä vuosiin. Se sentään oli tapahtuma, joka tunnettiin muuallakin Suomessa. Entäpä viinijuhlat? Nekin menivät samaan yli viiskymppisten ahdistukseen. Voi turkanen sentään! Nuorethan pyörivät humalassa kaupungilla. Niin ne olivat niitä meidän omia kullannuppuja.
Emme osanneet katsoa peiliin, vaan näimme parhaaksi lopettaa koko tapahtuman.
Ahdasmielisyytemme huippu taisi olla muinoinen Rotuaarin veistoskatu. Taiteilija Kari Tykkyläinen toi jo 1980- ja 1990-luvun taitteessa silmiemme eteen teoksen "Sairaalaosasto".
Se oli silloiselle 50+ -joukolle liikaa. Siihen päättyi lähes alkuunsa veistoskadun loistava ja kiinnostava historia.
Yli viiskymppiset eivät kestäneet katsoa tulevaisuuteen. Mitä on tämän päivän laitoshoito? Siinä se oli kaikkien nähtävillä, siinä Rotuaarilla. Eikö siis olisi aika pysäyttää alituinen holhoaminen ja sensurointi? Antaa Oulun kääntää katse tulevaisuuteen ja ryhtyä kehittämään Oulusta ihmisten kaupunkia?
Kyllä siinä samassa myös meidän yli viiskymppisten asiat tulevat hoidetuksi hymyssä suin, jos nuoremmilla ihmisillä on hyvä ja onnellinen olla.
Onneksi Suomessa on muualla hyviä kesätapahtumia. Sana on jo kiirinyt.
Oopperaa esitetään Savonlinnassa liki nakuna. Porissa on esillä sukupuolineutraalista miehisyyttä, kun esiintyjäkaartissa ovat ainakin Tom Jones ja Elton John.
Tampereella Kalevalakylä on tuotu nykyaikaan, kun Kari Heiskasen Rauta-aika kiinnostaa.