Oulussa käytiin alkukesästä jonkinmoinen keskustelu uuden taidemuseon tarpeesta. Paikaksi soviteltiin Pikisaarta ja Vänmanninsaarta. Viikko sitten valtuusto päätyi yksimielisesti vanhan korjaamiseen eli se siitä tällä erää.
Puheenvuoroissa nousi kuitenkin esille pohtimisen arvoinen asia. Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Kyösti Oikarinen on sitä mieltä, että Oulusta puuttuu rakennus, jonka jokainen mieltäisi oululaiseksi. Kun seuraavaa merkittävää julkista rakennusta ryhdytään suunnittelemaan, sen kaupunkikuvallista merkitystä kannattaisi pohtia todella tarkkaan.
Nyt asiantuntijat kuulemma arvostavat oululaisessa kaupunkikuvassa eniten kolmikkoa, josta kadunmiehellä voi olla hieman toinen näkemys: Linnanmaan vanha campus, Puolivälinkankaan Pyhän Tuomaan kirkko ja Aarne Ervin suunnittelema pankkirakennus Kirkkokadulla.
Lähipiirissä tehty pikainen kyselykierros osoitti, että Oikarinen saattaa olla oikeassa. Vastaajista nuorin ja lyhimmän aikaa kaupungissa asunut totesi, ettei keksi yhtään Oulua symboloivaa rakennusta. "Jaa, no ehkä Raksilan marketit..."
Toinen tunsi Oulun tehtaista ja turvevoimalan piipusta, joiden kertoi siintävän jo kaukaa silmiin, kun lähestyy kaupunkia etelästä. Hänen Oulunsa tiivistyi toisaalta myös Rotuaarin palloon, mutta sitähän ei tähän nyt lasketa, kun se ei ole rakennus. Kuten ei toripolliisikaan.
Kolmannelle Oulu on lapsuudesta lähtien avautunut Koskikeskuksen kautta. Neljäs sentään muisti mainita Oulun tuomiokirkon ja koko sen komean ympäristön.
Viime aikoina oululaiseksi maamerkiksi näyttävät nousseen kauppatorin aitat, jotka ovatkin viehättävä kokonaisuus, joskin hieman puristuksissa uusien kerrostalojen rinnalla. Kirjaston ja teatterin kokonaisuus on omalla tavallaan vaikuttava, vaikka japanilaisturistit luulevatkin jälkimmäistä ydinvoimalaksi.
Oulussa on uusia rakennuksia suunniteltaessa harrastettu kiitettävästi arkkitehtikilpailuja, mutta jostain syystä tuloksena ei kuitenkaan ole mitään kovin erityistä. Elokuvakeskuksen voi sekoittaa parkkitaloon, eikä uusi Technopoliskaan saa haukkomaan henkeä. Uusi virastotalo puolestaan rakennetaan korttelin keskelle liian ahtaalle tontille. Aseman seudusta arkkitehtikilpailua ei ole järjestetty, vaikka siellä jos missä olisi maamerkin paikka.
Paikallisen symbolin ei tarvitse olla vanha ja historiallinen. Uusi persoonallinen rakennus kävisi aivan yhtä hyvin, vaikka tuloksena ei olisikaan aivan Prahan tanssivan talon, Sydneyn oopperatalon tai Malmön kiertyvän torson kaltaisia luomuksia.
Oulun lailla monella muullakaan suomalaiskaupungeilla ei ole esittää leimallista merkkirakennusta. Mitä tulee mieleen esimerkiksi Porista tai Kuopiosta? Sen sijaan esimerkiksi Jyväskylä voi briljeerata Alvar Aallolla; kaupungin matkailuneuvonnalla on tarjota aiheesta jopa erillinen kaupungin arkkitehtuurikarttakin.