Tulevaisuutta katsotaan NFC:n
(Near Field Communication) näkökulmasta Smart Touch -konsortion ja Oulu Innovationin järjestämässä Touching the Future -seminaarissa Oulussa perjantaina 18.1.
Vuonna 2058 Oulun keskusta on täysin autoton. Joukkoliikenne ja logistiikka kulkevat maan alla. Polkupyöräily on edelleen suosittua. Muutenkin kaupungin ydinkeskusta on muuttunut. Tietyt maamerkit ovat säilyneet, mutta asutuksen painopiste on siirtynyt merelle, ja rakentaminen on tiiviimpää.
Varttitunnin kävelymatkan päässä Karjasillalla vanhat rintamamiestalot ovat yhä pystyssä. Näkymä ei kuitenkaan ole entisellään. Toiseen kerrokseen valtavan kansirakenteen päällä on uutta asutusta, omakotitaloja pihoineen kaikkineen.
Alustassa on suuria aukkoja, joiden läpi kasvaa korkeita puita. Aukoista pujahtavien auringonsäteiden lisäksi alempaan kerrokseen saadaan valoa käännettävien peilien ja erilaisten keinovaloratkaisujen avulla.
Vuosiluvusta huolimatta on otettu harppaus menneeseen, kiireettömään aikaan. Ihminen on taas perhekeskeinen ja toimii pienessä yhteisössä.
Viestintäteknologia on mahdollistanut sen, että ihmisen ei tarvitse liikkua niin paljon paikasta toiseen. Palaveriin voi osallistua kotoa tai mökiltä käsin.
Raksilan marketteja ei enää tarvita. Karjasillan asukkaatkin tilaavat peruselintarvikkeensa suoraan kotiin. Tuoretuotteet, kuten lihat ja hedelmät, sen sijaan voi noutaa kotikulmien erikoismyymälöistä.
Näin visioivat arkkitehtiylioppilas Saija Alakare, maisema-arkkitehtiylioppilas Tommi Heinonen ja arkkitehti Juha Paavo Mikkonen. Arkkitehdin jos kenen on työssään mietittävä asioita niin pitkälle tulevaisuuteen kuin mahdollista.
Kaksikerroksisen asuinalueen toteutuminen ei itse asiassa ole kovinkaan kaukana. Lähes kaikkien Ouluun rakennettavien kerrostalojen pihat ovat tätä nykyä kansiratkaisuja. Tulevaisuudessa kannet vain siirtyvät omakotialueille. Pohjimmiltaan sama ratkaisu toimii myös kerrostalojen katoilla ja vedessä.
Uutta suunnitellessa asioita on uskallettava kyseenalaistaa. Parhaat ideat ovat usein sellaisia, jotka ensin tyrmätään mahdottomina.
"Jos 20 vuotta sitten olisi sanottu, että kännykällä voi katsoa videota, ottaa valokuvia ja lähetellä niitä, kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan. Nokian miehet sanoivat, että kännykkä ei paljoa pienene, koska akku on rajoittava tekijä. Mutta katsotaanpa nyt pienimpiä akkuja", Mikkonen havainnollistaa.
"Jos alamme miettiä 50 vuotta eteenpäin, on lähdettävä siitä, mitä oli 50 vuotta sitten. Oulu oli 50 vuotta sitten puukaupunki. Heinäpää oli täynnä puutaloja."
Arkkitehtikolmikonkaan näkemykset eivät aina käy yksiin. Alakare uskoo ilmastonmuutoksen ehtivän 50 vuodessa sellaiseen pisteeseen, että meri ei enää jäädy Oulun edustalla. Se tarjoaisi mahdollisuuden asua aalloista ja vedestä energiansa ottavissa kapseleissa.
Mikkonen on kuitenkin toista mieltä.
"Minä uskon ihmisen olevan sen verran fiksu, että ilmastonmuutos on siinä vaiheessa jo pysäytetty. Tai sitten me olemme tuhoutuneet. Asiaan on pakko reagoida, eihän meillä muuta vaihtoehtoa ole", hän sanoo.
Mikkonen maalailee energia-asioiden kehittyvän siihen suuntaan, että joet virtaavat vapaina. Jokia hyödynnetään matkailupalveluissa, ja niistä nostetaan puhdasta kalaa. Vesikin on niin puhdasta, että sitä pystyy juomaan.
Heinonen nyökkäilee ja jatkaa energiakeskustelua.
"Tuulivoima kehittyy ja siirtyy merelle. Tutkimuksissa on todettu, että parhaat olosuhteet ovat Perämerellä, jossa tuulee lounaasta koko matkan Tanskasta saakka. Sinne tehdään saaria huollon takia. Saarille alkaa vähitellen kertyä myös loma-asutusta", hän kuvailee.
Asutus siirtyy yhä enemmän rannikolle, meren päälle ja jopa sen alle.
Visiosta mereen Kempeleenlahden edustalle rakennettavista tornitaloista on jo luettu lehdistä. Kempeleenlahden rannalle taas levittäytyy rullaluistelijoiden suosima bulevardi ja luksusasuntoja.
"50 vuoden päästä syväsatama ei ole rannassa vaan keskellä merta, ja sinne on junayhteys. Myös öljysatama ja paperitehdas ovat häipyneet. Paikalle on tehty maavaippa, ja siellä on hurjasti asutusta", Mikkonen ehdottaa.
Heinosen mielestä paperitehdas voisi jäädä, vaikka se hyvällä paikalla sijaitseekin. Saksan Duisburgissa kokonainen vanha teollisuusalue on muutettu puistoksi.
"On ekologista hyödyntää paperitehdasta paikan päällä. Saastuneen maan voi kapseloida sinne sisään, ja rakenteita voi hyödyntää puistossa. Osasta taidebokseja, osasta asuntoja", Heinonen suunnittelee.
"On ilmeistä, että tehtaista tulee tällaisia kohteita. Ne ovat haluttuja jo nyt. Toppilassa tehdään siiloista asuntoja."
Mutta miten paljon asuntoja tarvitaan? Alakare ja Heinonen uskovat koviinkin väestönkasvupaineisiin. Mikkosen mielestä 100 000 lisäasukkaan sijoittaminen on kova haaste.
"Ei ole mitään järkeä rakentaa kaikkia Limingan peltoja täyteen taloja. On ekologisesti väärin levittää infrastruktuuria niin isolle alueelle. Rikkautemme on, että jokaiselta asuinalueelta on vain 15 minuutin matka keskelle luontoa", Mikkonen sanoo.
Kysyntää Oulun seudulla ainakin on. Terveellinen ilmasto ja neljä vuodenaikaa tekevät alueesta jopa elitistisen.
"Oulu on verrattain pieni kaupunki, mutta se haluaa olla suuri. Oulun vahvuus voisi olla, että se säilyisi pienenä ja viihtyisänä kaupunkina", Alakare miettii.
Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu Oulun profiilista. Alakare, Heinonen ja Mikkonen uskovat korkeisiin taloihin, mutta niiden paikka ei ole keskustassa.
"Monumentaalikeskuksessa kaupunginteatterin ja kirjaston välissä pitäisi olla torni, koska se on sinne suunniteltu. Mutta muuten paikkoja löytyy jostakin muualta", Mikkonen aloittaa.
"Ehkä korkeat talot voivat olla siellä merellä", Alakare jatkaa.
"Asunnot voisivat olla merellä uusissa tuulimyllyissä. Siellä on tilaa, eikä tule vaurioita tuulenpyörteistä", Heinonen nyökkäilee.
Kaikkien kannalta tärkeintä on tehdä järkeviä ratkaisuja. Ei kannata toistaa samoja virheitä kuin Heinäpään puutalojen hävittämisessä.
"Jos puu-Heinäpää olisi olemassa, se olisi kulttialue. Siellä olisi hirvittävästi hienoja kauppoja, hyviä ravintoloita ja hienoja pihapiirejä, ja turisteja valtavasti", Mikkonen harmittelee.
"Tosiaan toivon, että emme tekisi toista kertaa samaa tuhoa. Annetaan historiallisen keskustan olla ja laajennutaan ulkopuolelle. Ehkä jätämme Karjasillankin rauhaan, teemme näitä kerrosratkaisuja sitten uusille alueille", Heinonen toteaa.