Oulu
Pienten kuntien erityisopetusresurssien niukkuus on johtanut siihen, että jotkut perheet muuttavat suuriin kaupunkeihin taatakseen oppimishäiriöisille lapsilleen paremmat mahdollisuudet kehittyä. Esimerkiksi Oulun laaja erityiskoulutarjonta vetää puoleensa oppimishäiriöistä kärsivien lasten perheitä pienemmiltä paikkakunnilta.
Muuttohalujen taustalla on useimmiten se, että vanhemmat tahtovat tarjota lapselleen yksilöllisempää opetusta. Paikkakunnan vaihtoon ajaa myös pienten kuntien erityisopettajapula: virkoja ei aina saada lainkaan täytettyä tai niihin joudutaan palkkaamaan epäpäteviä henkilöitä.
Oulussa sijaitsevan Heinätorin erityiskoulun rehtori Tuomo Vilppola vahvistaa, että kaupunkiin on muuttanut perheitä paremman erityisopetuksen toivossa.
"Monissa kunnissa erityisopetusta on ajettu alas, eikä oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille voida tarjota riittävää tukea."
Heinätorin koulussa aloitti syksyllä kolme muualta muuttanutta oppilasta. Vilppolan tietojen mukaan ainakin kahden oppilaan perhe tuli Ouluun, koska vanhemmat olivat tyytymättömiä aiemman asuinkuntansa erityisopetusjärjestelyyn. Usein perheillä on ollut hankauksia lähtökunnan viranomaisten kanssa.
Vanhempien ja viranomaisten näkemyserot ovat kantautuneet myös lääninsivistysneuvos Pertti Kokkosen korviin.
"Vanhemmilla on yleensä suuremmat odotukset lapsensa kyvyistä kuin paikallisilla viranomaisilla. Monet äidit ja isät ajattelevat, että lapsella on enemmän edellytyksiä kehittyä, jos hän saa muuta kuin omassa kunnassa tarjolla olevaa opetusta."
Oulun läänin oppilaista 10-15 prosenttia kärsii oppimisvaikeuksista. Lääninhallitus saa vuosittain toistakymmentä kirjallista kantelua kuntien erityisopetuksen puutteista.
Kokkosen mukaan on ymmärrettävää, että vanhemmat yrittävät hakea lapselleen tämän kehitysedellytysten mukaista opetusta. Lääninsivistysneuvos kuitenkin perää vanhempia etsimään ratkaisuja ensisijaisesti oman kunnan sisältä.
Vaihtoehtojen kartoittaminen yleistä
Tuomo Vilppola näkee erityisopetuksen perässä muuttamisen osana laajempaa trendiä: Myös normaaliopetukseen osallistuvien lasten vanhemmat pohtivat tarkkaan, mihin kouluun jälkikasvunsa sijoittavat. Etenkin pääkaupunkiseudulla on yleistä, että lapsi saattaa kulkea koulussa kymmenen kilometrin päässä, vaikka toinen opinahjo sijaitsisi lähempänäkin.
"Niin normaali- kuin erityisopetukseenkin pätee se, että vanhemmat ovat tietoisia siitä, mikä koulu voi tarjota parhaan tuen heidän lapselleen", Vilppola uskoo.
Myös Kokkonen on huomannut, että vanhemmat ovat nykyään aiempaa tiedostavampia ja haluavat valita, kun sellainen mahdollisuus on.
Erityisopettajien kontolla liikaa oppilaita
Vilppola näkee Oulun vetävän erityisopetusta tarvitsevia tarjoamalla oppilaille yksilöllisempää tukea.
"Pienissä kunnissa ei voida perustaa tarpeeksi erilaisia luokkia, minkä vuoksi yhdessä ryhmässä saattavat olla kaikki vaikeusasteet edustettuina. Joskus oppimisvaikeuksista kärsivä oppilas on normaaliryhmässä täysin ilman lisätukea."
Pienten kuntien resurssi- ja opettajapulaan voisi Pertti Kokkosen mukaan löytyä helpotusta luokanopettajien valmiuksien parantamisesta. Hänen mielestään oppilaita sälytetään tällä haavaa liiankin kanssa erityisopettajien kontolle, jolloin kohta puolet luokasta on erityisopetuksessa.
"Mikäli luokanopettajilla olisi laajemmin valmiuksia kohdella erityisopetusta tarvitsevia, lapsia ei tarvitsisi aina välttämättä siirtää erikoistuneen ammattiauttajan piiriin."