Hyvä koulutus näyttää turvaavan entistä paremmin myös työpaikan. Taantuvillakin alueilla työpaikkarakenne on muuttumassa niin, että korkeaa koulutusta edellyttävien työpaikkojen määrä säilyy tai jopa kasvaa, vaikka työpaikkojen määrä muutoin olisi laskussa.
Tämä näkyy jo nyt siten, että korkeasti koulutettujen muutto pois Itä-Suomesta on vähentynyt puoleen muutamassa vuodessa, eikä muuttosuunta enää ole Uusimaa. Pohjois-Pohjanmaa ja erityisesti Oulun seutu sen sijaan vetävät koulutettuja jopa entistä voimakkaammin. Oma maakunta pystyy yhä paremmin työllistämään Oulun yliopistosta valmistuneita.
Aluekehityksen
suunta entisellään
Muuttoliike kasvattaa muutoinkin suhteellisesti nopeimmin juuri Oulun seudun väestöä, toisena tulee Tampere ja vasta kolmantena Helsinki. Ouluun väkeä tulee ilmeisesti runsaasti Kaustisen, Siikalatvan ja Raahen seuduilta, joissa muuttokuormia on pakattu tavallista tiuhempaan.
Aluekehityksen suuntaa nämä muutokset eivät silti muuta. Muuttotappiot jylläävät entisillä sijoillaan ja suhteellisesti eniten muuttovoittoa saaneet seutukunnat ovat samoja yliopistokaupunkien vaikutusalueita. Kasvu ja heikentyminen ovat kasautuneet tiettyihin osiin maata, eikä tämä keskittymiskehitys hellitä.
Elektroniikkaseudut ja suuret keskusalueet ovat edelleen kehityksen kärjessä, joskin menestyksestä pääsevät nauttimaan yhä useammat seutukunnat. Koulutettua väestöä muuttaa nyt parantuneen työllisyystilanteen ansiosta laveammalle alueelle kuin 1990-luvun puolivälin jälkeen.
Tiedot ovat Kuntaliiton tuoreesta selvityksestä, jossa tarkasteltiin työllisyyden, tuotannon, väestön, osaamisen, investointien sekä tulojen alueellista kehitystä 1990-luvun puolivälin jälkeen.
Tuotanto-, työpaikka- ja väestökehityksellä mitattuna kasvu on ollut nopeinta Uudellamaalla, Ahvenanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Lähes koko maan kehitysvauhdissa ovat pysyneet myös Keski- ja Etelä-Pohjanmaa. Selvästi heikointa kehitys on ollut Lapissa ja Kainuussa, mutta myös muualla Itä-Suomessa on jääty jälkeen koko maan kehityksestä.
Muutamat vuoden 2001 rakennemuutoskatsauksessa heikosti menestyneet teolliset alueet kuten Kemi-Tornio ovat hyvän tuotannon kasvun seurauksena merkittävästi parantaneet asemaansa.
Työpaikkamuutos vaihtelee hyvin paljon eri alueilla. Vuosina 1995-2000 keskimääräisen työpaikkojen lisäyksen ylittää vain seitsemän seutukuntaa. Peräti 74 seutukuntaa alittaa keskiarvon. Karjalassa, Savossa ja Lapissa on seutukuntia, joissa työpaikkoja oli vuosituhannen vaihteessa vähemmän kuin lamavuosina.
Käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet vuosina 1995-2000 eniten kasvumaakunnissa eli Ahvenanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Itä-Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla. Heikointa kasvu on ollut Etelä-Karjalassa, Kainuussa, Lapissa, Etelä-Savossa sekä Pohjois-Karjalassa. Asukasta kohti laskettuna käytettävissä olevat tulot ovat korkeimmat Itä-Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla ja alhaisimmat Itä-Suomessa ja Lapissa.
Kasvukeskusten ympäristökin hyötyy
Väestö on kasvanut vuosina 1995-2001 viidessä maakunnassa ja parissakymmenessä seutukunnassa. Eniten kasvua on ollut suurilla Oulun, Helsingin, Tampereen, Jyväskylän ja Turun seuduilla. Helsingin seutu on saanut kolme neljännestä koko maan väestökasvusta. Väestönkasvu on jopa kiihtynyt suurimmilla keskusseuduilla 2000-luvun alussa.
Kasvu näyttäisi viime vuosina ulottuneen suurilla keskusseuduilla keskuskaupungin lähikuntiinkin. Melkein kaikki väestöään kasvattaneet kunnat - joita on noin neljännes koko määrästä - sijoittuvat maakuntakeskusten lähialueille. Orastavaa väestökehityksen paranemista on viime vuosina tapahtunut muun muassa Itä-Suomen maakuntien keskeisillä kaupunkiseuduilla.
Mitä pienempi on kunnan väkiluku, sitä todennäköisemmin sieltä on lähdetty. Pitkään väestöä menettäviä maakuntia ovat olleet Lappi, Itä-Suomen maakunnat, Etelä- ja Keski-Pohjanmaa sekä Satakunta, eikä selviä merkkejä kehityksen suunnan muuttumisesta näy.
Väestön kasvuedellytykset jatkossakin ovat parhaat eteläisissä maakunnissa ja suurissa kasvukeskuksissa, joissa muuttovoiton lisäksi myös syntyneiden määrä ylittää kuolleiden määrän. Itä- ja Kaakkois-Suomessa väki vähenee muuttotappion ohella syntyneisyyttä suuremman kuolleisuuden takia. Lisäksi muuttotappio ja korkea kuolleisuus kohdistuvat useimmiten samoille alueille.