Oulun asema Suomessa on Vaasan yliopiston selvityksen mukaan yhä vahvistumassa. Vaikutus ei silti säteile kauas maakuntaan. Suomesta on tulossa muutaman ison keskuksen maa.
Vaasan yliopistossa on eduskunnan valtiontilintarkastajien kanslian tilauksesta paneuduttu Suomen aluerakenteen kehitykseen vuoteen 2040. Selvityksen viesti on, että Suomen väestö jatkaa keskittymistään. On yhä vahvemmin syntymässä rakenne, jossa Helsinki erottuu aivan omassa kokoluokassaan ja sen alapuolella ovat Tampere, Turku ja Oulu.
Nämä neljä seutukuntaa jakavat koko Suomen vaikutusalueisiin. Niiden joukossa juuri Oulu on nostamassa suhteellista asemaansa, vaikka pysyykin joukon pienimpänä.
Vaasalaistutkijoiden papereissa on silmiinpistävää Turun eräänlainen lokeroituminen. Turun vaikutusalue on maantieteellisesti hyvin pieni, siinä missä Tampereen imu tuntuu Etelä-Pohjanmaata ja Keski-Suomea myöten. Itä-Suomi puolestaan jakautuu Helsingin ja Oulun vaikutusalueisiin, joiden raja kulkee Ylä-Savon ja Pohjois-Karjalan vaiheilla.
Asukasluvultaan Turun seutu toki pysyy selvästi Oulua edellä hamaan tulevaisuuteen, mutta varsinaiset kasvualueet maassa ovat Helsinki, Tampere ja Oulu.
Suomalaiseen aluerakenteeseen kuuluisi vahva itäsuomalainen keskus, mutta sitä ei ole. Kuopio, Joensuu tai Lappeenranta eivät ole kyenneet eivätkä näytä kykenevän ottamaan asemaa, joka Viipurilla kerran Itä-Suomessa oli. Viipurin menettämisen vaikutus tuntuu heijastuvan maan aluekehitykseen pysyvästi, ja etenkin Helsingin asemaa se on vahvistanut.
Mutta Turun jäädessä ikään kuin polkemaan paikalleen selkä muihin käännettynä Tampere ja Oulu kilpailevat Suomen "kakkospääkaupungin" asemasta. Molemmat seudut ovat selvästi dynaamisessa kasvussa vielä pitkään, ja asukasluvultaan ja palvelurakenteeltaan Tampere pysyy jatkuvasti Oulun edellä.
Oulun puolesta sen sijaan puhuu vaikutusalueen maantieteellinen laajuus ja etäisyys Helsingistä. Lisäksi Oulun seutukuntaan ennustetaan vuoteen 2040 mennessä suhteellisesti nopeinta väestönkasvua koko maassa. Se kertoo paljon pohjoisen keskuksen vetovoimasta.
Kakkospääkaupunki tai ei, Oulun asema tulevaisuudessa näyttää yhä vahvistuvan, ja sen varaan kaupunkiseutua on helppo rakentaa yhä monipuolisemmaksi. Mutta tällainen myönteinen kierre on Suomessa harvojen herkkua, ja isoimpien keskusten vaikutuspiirin ulkopuolella oikeastaan vain Jyväskylä ja Seinäjoki pystyvät siitä nauttimaan. Seinäjoen hyvät odotukset kertovat siitä, että kasvu on mahdollista muuallakin kuin yliopistokaupungeissa.
Suurelle osalle Suomea ennusteet ovat tylyjä. Vuoteen 2040 mennessä odotetaan jopa yli 30 prosentin väestönlaskua Pielisen Karjalan, Kehys-Kainuun, Itä-Lapin ja Tornionlaakson seutukuntiin, ja 10-20 prosentin vähennykset ovat jo hyvin tavallisia kautta maan.
Koko Pohjois- ja Itä-Suomessa on vain kaksi seutukuntaa, Oulu ja Lappeenranta, joihin odotetaan kasvua. Kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän punaisella. Tutkijat muistuttavat myös globaalitaloudesta ja arvaamattomista tekijöistä: Perlos iski Joensuuhun pahasti, Ikea vaikutuksineen voi nostaa Kemi-Torniota. Mutta aluepolitiikan kokonaisuudessa nämä ovat vain yksittäistapauksia.
Aluepolitiikan haasteet eivät ainakaan vähene. Keskittyminen näyttää jatkuvan vääjäämättä. Silti palvelut olisi turvattava sielläkin, missä väki tuntuu aina vain olevan vähenemässä.