Hupisaaret, keskustan vanhat rakennukset, kauppatori - kaikki turistille esittelyn kelpaavia oululaiskohteita, mutta miten paljon enemmän Oulun-vierailulla oleva saakaan, kun kaiken näkemisen arvoisen hänelle esittelee ammattitaitoinen Oulu-opas.
Pohjola-opistossa alkaa 5. toukokuuta matkailuoppaan peruskurssi, joka toteutetaan ilta- ja viikonloppuopetuksena.
Kurssin suunnittelussa on ollut mukana Oulun seudun oppaat ry, joka tekee kiinteää yhteistyötä Oulun kaupungin matkailuneuvonnan kanssa.
"Nyt tarvitaan niitä oikeanlaisia oppaita", kurssin opettajat, Kirsi Eskola Oulun seudun oppaat ry:stä ja Pohjola-opiston matkailulinjan vastaava opettaja Tiina Mikkola, Oulu-opas hänkin, vastaavat kurillaan kysymykseen, millaisen henkilön kurssille kannattaisi hakeutua.
Siis aktiivisia, sosiaalisia ja esiintymiskykyisiä? Opettajat nyökkäävät.
Oulu-oppaat näet tähtäävät opastuksessaan faktapohjaiseen tarinointiin. Opastus on samalla myös viihdyttämistä. Puhuvien päiden aika on ohi.
Erikoisosaamistakin on hyvä olla. "Meillä on opas, joka tulee aivan erinomaisesti toimeen lasten kanssa", Mikkola selittää. "Toinen taas hallitsee arkkitehtuurin historian."
"On aivan eri asia opastaa samassa kohteessa kiinalaista liikemiesryhmää, kolmasluokkalaisia poikia ja vuonna 1947 Oulusta sairaanhoitajiksi valmistuneita."
Mikkola ja Eskola korostavat, että matkailuopaskurssin suorittaminen on vain yksi osa tarvittavaa työtä, työpalikka.
Oulu-opas kerää opastuksissa tarvittavaa materiaalia, päivittää tietoja, käy katsomassa paikan päällä ja paljon muuta, vaikka varsinaisia opastuksia olisi harvoin. On oltava koko ajan valmiina, he toteavat.
Molemmat tähdentävät, että oppaan on myös itse aktiivisesti tarjottava opastuksia. "Ei voi jäädä odottamaan, että joku kysyy", Kirsi Eskola sanoo.
Oppaan työ on silti vain jonkun muun työn lisä. Päätyönään opastuksia tekee vain pari henkilöä pääkaupunkiseudulla.
Eskola ja Mikkola toivovat erityisesti harvinaisempien kielten osaajien innostuvan tulemaan mukaan kurssille.
"Vain 1-2 Oulussa vuosittain käyvistä ranskalais- ja venäläisryhmistä osaa olla kysymässä opastusta, mutta kiinalaisista ja japanilaisista useat", Kirsi Eskola kertoo. Myös italian- ja espanjankielisten opastusten tarvetta olisi.
Kaikkiaan opastettavia ryhmiä on Oulussa vuosittain 300-400 ja ne ovat 90-prosenttisesti suomenkielisiä.
Hyvän kielitaidon määritelmä on myös vähän muuta kuin esimerkiksi työpaikkahakemuksissa on totuttu. Sujuva kielitaito ei tarkoita vain kielen yleistä hallintaa, vaan sitä, että kykenee muun muassa selvittämään käsitteitä.
"Esimerkiksi toisesta kulttuurista tuleva turisti ei ymmärrä mikä terveyskeskus on. Se on selitettävä hänelle", Tiina Mikkola havainnollistaa.
"Koskaan ei voi tietää, mitä kysytään", hän naurahtaa yli 20 vuotta kestäneen opasuransa perusteella. "Mitä painaa suomalainen lehmä?" on Mikkola muun muassa saanut vastattavakseen.