Yleiseen taloustilanteeseen nähden Oululla pitäisi mennä paljon paremmin.
Budjettikuri on pidettävä tiukkana, ja kaupunginvaltuutettujen on syytä hillitä tähän asti rehottanutta kyläpolitikointiaan.
Oulun ensi vuoden talousar-viossa ei ole varaa poliittisille irtiotoille saati tähän saakka rehottaneelle kyläpolitikoinnille. Talous on saatava vakaalle pohjalle pitämällä kukkaronnyörit tiukalla, jotta tulevina vuosina selvitään pää vedenpinnan yläpuolella.
Valtuutetut esittävät kaupunginjohtaja Päivi Laajalan maanantaina esittelemään ensi vuoden talousarvioon mielellään uusia menoeriä. Menolisäysten esittäjien pitäisi kuitenkin pystyä kertomaan, mistä voidaan myös säästää.
Yleiseen taloustilanteeseen nähden Oululla pitäisi mennä nykyistä paljon paremmin. Vaikka Oulun seudulla nautitaan noususuhdanteen virittämästä talouden kasvusta ja työllisyyden kohenemisesta, suotuisa kehitys ei heijastu odotetulla tavalla kaupungin verotuloihin. Jos nyt ei olla tarkkoja, miten suu sitten pannaan, kun taloussuhdanne heikkenee?
Oulun ensi vuoden talousarvion loppusumma on noin 1,3 miljardia euroa. Velka nousee 763 miljoonaan euroon, mikä on peräti 106 miljoonaa euroa enemmän kuin tänä vuonna, vaikka kaupunginjohtajan punakynä on viuhunut hallintokuntien monien toiveiden yli.
Jatkuva velkaantuminen pitäisi saada katkaistuksi, sillä riskinä on, että veroja ja maksuja joudutaan jossain vaiheessa taas korottamaan samalla kun palvelutaso voi laskea.
Taloudenpidon kannalta peruskunnan toimintaan liittyvät investointimenot ovat Oulussa liian korkeat. Talouteen pitäisi saada raivatuksi liikkumatilaa elinvoiman kasvattamiseen. Yhtälö on vaikea, sillä kaupungin henkilöstö- ja toimintamenot kasvavat, vaikka henkilöstön määrä on lähes ennallaan. Menopaineita aiheuttavat myös väestön kasvavat palvelutarpeet.
Talousarviosta on syytä pitää kiinni. Jos tulot eivät riitä, menoja on pakko karsia jollain konstilla, kun uutta tulovirtaa ei ole näköpiirissä. Tulojen ja menojen sovittaminen tarvittaviin palveluihin ja investointeihin vaatii kuntakentällä luovaa ajattelua, toimintatapojen perkausta ja rakenteellisia muutoksia.
Käytännössä tämä tarkoittaa muutosten jatkumista ja sopeuttavia henkilöstömitoituksia. Esimerkiksi Oulussa hallinto- ja asiantuntijatehtävissä olevien henkilöiden määrä voi organisaatiouudistuksessa vähentyä.
Investointipaineita yritetään helpottaa vuokrausmallilla. Jatkossa kunta rakentamisen sijaan vuokraisi tiloja yksityisiltä rakentajilta. Tavallisten oululaisten elämään muutoksia tuovat hyvinvointikeskusten karsiminen viiteen ja erilliset hoitajamaksut vastaanotolla.
Oulun talouden ja sitä myötä veropohjan vakava heikkous on vaatimaton yhteisöverotuotto. Yhteisövero ei ole enää vuosiin tuottanut samalla tavalla kuin joskus 2000-luvun alussa. Ouluun syntyy kyllä runsaasti aloittelevia yrityksiä, mutta niiden veronmaksu- ja työllistämiskyvyssä on toivomisen varaa.
Kaupunginjohtaja Päiviä Laajalan talousarvioehdotuksessa verotus pysyy entisellään. Kiinteistövero on lähivuosina kuitenkin kohde, jolla valtiovalta patistaa kuntia kiristämään verotusta.